- Alkuperä
- Käännöslaina
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan lahja yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro
Lähtökohtana lähinnä ruotsin votivgåva ’votiivilahja’ ← saksan Votivgabe ’votiivilahja’, jossa Votiv- ’jumalalle luvattu’ (← latinan votivus ’pyhitetty, jumalalle luvattu’, johdos sanasta votum ’pyhä lupaus; uhrilahja’, johdos verbistä vovere ’toivoa; luvata pyhästi’) + Gabe ’lahja’ (johdos verbistä geben ’antaa’).
Latinan vovere‑verbin eräät taivutusmuodot perustuvat vartaloon vot-.
Lainalähde: ← skandinaavinen *blahja ← germaaninen *blahjōn ’liinavaate’, vertaa muinaisnorja blǽja ’lakana’, nykyruotsi blöja ’kapalo, vaippa’.
suomi → saame lāhje ’lahja’.
Vastineet sukukielissä (6 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | lahja ’lahja, (morsiamen antama) häälahja’, lahjoittā ’lahjoittaa; kukittaa, koristaa, kaunistaa’ |
|---|---|
| karjala | lahja ’lahja, lahjoitus, häälahja’, lahjoittoa ’antaa lahjaksi, lahjoittaa; antaa lahjoja (häissä)’, lahjuo ’sama merkitys, lahjoa, antaa lahjuksia’, lahjus ’lahja, lahjoitus; häälahja; lahjus’ |
| lyydi | lahd́(o) ’lahja, jonka morsiamen vanhemmat antavat häissä sulhaselle ja hänen sukulaisilleen’, lahd́otada ’lahjoittaa’, lahd́oda ’antaa lahjoja (häissä)’ |
| vepsä | lahd́, lahi (mon. lahjad) ’häälahja’ |
| vatja | lahja ’häälahja; uhri’ |
| viro | (koillmurt.) lahi (mon. lahjad) ’häälahja’ (← inkeroinen) |