y­leis­ge­mi­naa­ti­o

substantiivi
Jaa
Viittaa artikkeliin

y-leis-ge-mi-naa-ti-o (6 tavua) · 15 kirjainta

Johdettu sanasta: geminaatio

Merkitys

  1. (kielitiede)monissa suomen murteissa esiintyvä ilmiö, jossa konsonantit kahdentuvat lyhyen painollisen tavun jälkeen pitkän painottoman vokaalin seuratessa. Esimimerkiksi jos kynä-sanan partitiivi, yleiskielellä kynää, toteutuu murteessa muodossa kynnää pitkän ä:n ja edeltävän vokaalin y lyhyyden vaikutuksesta, kyseessä on yleisgeminaatio.

Esimerkkilauseet

Puhekielessä nämäkin konsonantit voivat pidentyä yleisgeminaation vaikutuksesta, esimerkiksi rahhaa, ajjaa, mutta niitä ei voi silloinkaan pitää pitkinä foneemeina, koska geminaatio on automaattista eikä pituus erottele merkityksiä.
— Wikipedia: Suomen kielen äännerakenne
"kokkous", "kovvaa" "lukkee", "perrään" (yleisgeminaatio), itäisimmissä savolaismurteissa jopa esim.
— Wikipedia: Geminaatta
Järviseudulla ei esiinny yleisgeminaatiota, joka on tyypillinen, joskin nuori ilmiö lähes kaikissa muissa savolaismurteissa.
— Wikipedia: Lappajärvi

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Yleisgeminaatio. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/yleisgeminaatio