yleisgeminaatio

substantiivi

Johdettu sanasta: geminaatio

Merkitys

1.(kielitiede)monissa suomen murteissa esiintyvä ilmiö, jossa konsonantit kahdentuvat lyhyen painollisen tavun jälkeen pitkän painottoman vokaalin seuratessa. Esimimerkiksi jos kynä-sanan partitiivi, yleiskielellä kynää, toteutuu murteessa muodossa kynnää pitkän ä:n ja edeltävän vokaalin y lyhyyden vaikutuksesta, kyseessä on yleisgeminaatio.

Järviseudulla ei esiinny yleisgeminaatiota, joka on tyypillinen, joskin nuori ilmiö lähes kaikissa muissa savolaismurteissa.

Hh esiintyy myös yleisgeminaation johdosta joissakin murteissa kuten savon sanassa rahhoo.