aluepuhekieli
substantiivi/ˈɑlueˣˌpuheˣˌkie̯li/a-lu-e-pu-he-kie-li (6 tavua) · 13 kirjainta
Merkitys
- (Kielitiede)kielimuoto, jota puhutaan tietyllä alueella ja jossa ei yleensä ole käytössä kovin leimallisia alueen paikallismurteiden variantteja
Esimerkkilauseet
Tasoittunutta murretta, jossa kuitenkin on joitain alueellisia piirteitä, kutsutaan aluepuhekieleksi.Aluepuhekielet perustuvat vanhoihin aluemurteisiin, mutta ne sisältävät myös yleiskielisiä piirteitä.Taivutustiedot
Taivutusluokka 26 (pieni)
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Riimit
-ieli
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Aluepuhekieli. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/aluepuhekieli