a­lu­e­pu­he­kie­li

substantiivi/ˈɑlueˣˌpuheˣˌkie̯li/
Jaa
Viittaa artikkeliin

a-lu-e-pu-he-kie-li (6 tavua) · 13 kirjainta

sisältää sanat: alue + puhe + kieli

Merkitys

  1. (Kielitiede)kielimuoto, jota puhutaan tietyllä alueella ja jossa ei yleensä ole käytössä kovin leimallisia alueen paikallismurteiden variantteja

Esimerkkilauseet

Tasoittunutta murretta, jossa kuitenkin on joitain alueellisia piirteitä, kutsutaan aluepuhekieleksi.
— Wikipedia: Suomen kieli
Aluepuhekielet perustuvat vanhoihin aluemurteisiin, mutta ne sisältävät myös yleiskielisiä piirteitä.
— Wikipedia: Kieli

Taivutustiedot

Taivutusluokka 26 (pieni)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ieli

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Aluepuhekieli. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/aluepuhekieli