yleispuhekielisubstantiivi
/ˈylei̯sˌpuheˣˌkie̯li/
Yhdyssana: yleinen + puhekieli
Johdettu sanasta: puhekieli
Merkitys
- 1.(Kielitiede)1. nimitys, jota sosiolingvistiikassa on käytetty kielimuodosta, jossa on laajalevikkisiä, useille murteille ominaisia äänne- ja muotopiirteitä 2. yleiskielen normeja noudatteleva puhuttu kielimuoto, puhuttu yleiskieli
Liittyvät sanat
Esimerkkilauseet
Esimerkiksi vuonna 1979 käyttöön otettu käsite yleispuhekieli on uudemmassa painoksessa täsmennetty muotoon "epämuodollinen puhutun kielen muoto", koska yleispuhekieli -termiä ei enää muuttuneiden kielenkäyttötapojen vuoksi katsota riittävän täsmälliseksi kuvaukseksi.
Näistä selkeästi yleisin on Böömin alueella puhuttava niin sanottu yleistšekki (obecná čeština), joka on levinnyt laajalle historiallisen ydinalueensa ulkopuolelle ja muodostunut jonkinlaiseksi yleispuhekieleksi.
Esiintymistiheys
73 esiintymää, 0.0 / milj.
Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.0
Reddit
0.1
Tekstitykset
0.0
Taivutustiedot
Taivutusluokka 26
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | yleispuhekieli |
| Genetiivi | yleispuhekielen |
| Partitiivi | yleispuhekieltä |
| Essiivi | yleispuhekielenä |
| Translatiivi | yleispuhekieleksi |
| Inessiivi | yleispuhekielessä |
| Elatiivi | yleispuhekielestä |
| Illatiivi | yleispuhekieleen |
| Adessiivi | yleispuhekielellä |
| Ablatiivi | yleispuhekieleltä |
| Allatiivi | yleispuhekielelle |
| Abessiivi | yleispuhekielettä |
Riimit
-ieli
Kaikki riimit