y­leis­pu­he­kie­li

substantiivi/ˈylei̯sˌpuheˣˌkie̯li/
Jaa
Viittaa artikkeliin

y-leis-pu-he-kie-li (6 tavua) · 14 kirjainta

Yhdyssana: yleinen + puhekieli

Johdettu sanasta: puhekieli

Merkitys

  1. (Kielitiede)1. nimitys, jota sosiolingvistiikassa on käytetty kielimuodosta, jossa on laajalevikkisiä, useille murteille ominaisia äänne- ja muotopiirteitä 2. yleiskielen normeja noudatteleva puhuttu kielimuoto, puhuttu yleiskieli

Esimerkkilauseet

Puhuttu suomen kieli on usein niin sanottua yleispuhekieltä, joka eroaa yleiskielen normeista mutta ei sisällä millekään murteelle tai alueelle tyypillisiä piirteitä.
— Wikipedia: Suomen kieli
Esimerkiksi vuonna 1979 käyttöön otettu käsite yleispuhekieli on uudemmassa painoksessa täsmennetty muotoon "epämuodollinen puhutun kielen muoto", koska yleispuhekieli -termiä ei enää muuttuneiden kielenkäyttötapojen vuoksi katsota riittävän täsmälliseksi kuvaukseksi.
— Wikipedia: Kielitoimiston sanakirja
Näistä selkeästi yleisin on Böömin alueella puhuttava niin sanottu yleistšekki (obecná čeština), joka on levinnyt laajalle historiallisen ydinalueensa ulkopuolelle ja muodostunut jonkinlaiseksi yleispuhekieleksi.
— Wikipedia: Tšekin kieli

Esiintymistiheys

73 esiintymää · 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.0
Reddit
0.1
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 26 (pieni)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ieli

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Yleispuhekieli. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/yleispuhekieli