a­sut­tu

adjektiivi/ˈɑsutːu(ˣ)/
Jaa

Johdettu sanasta: suttu

Merkitys

  1. sellainen, jossa asutaan parhaillaan tai on asuttu aiemminTuossa asutussa pöntössä majailevat oravat.

Synonyymit ja vastakohtasanat

Etymologia

2. partisiippi verbistä asua

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.inhabited
  • saksabewohnt, gewohnt

Esimerkkilauseet

Ei vähintäkään valoa pilkahtanut ikkunaluukkujen raosta, ei mikään ääni ilmoittanut talon olevan asutun, se oli pimeä ja hiljainen kuin hauta.
— vanh. Alexandre Dumas, Kolme muskettisoturia
Koko maan etua kuningas tarkoittaa, kun asutusta erämaihin lisää.
— Veikko Korhonen, Suomen kansan historiallisia kertomuksia I
Yhdysvalloissa tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että liikalihavuuden ja asuintiheyden välillä on negatiivinen korrelaatio, eli liikalihavien osuus on korkeampi harvaan asutuilla alueilla, kuten kaupungistuneilla alueilla.
— Wikipedia: Kaupunkirakenteen hajautuminen

Englanninkieliset vastineet

  • populated
  • inhabited
  • occupied
  • tenanted

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviasuttu
Genetiiviasutun
Partitiiviasuttua
Essiiviasuttuna
Translatiiviasutuksi
Inessiiviasutussa
Elatiiviasutusta
Illatiiviasuttuun
Adessiiviasutulla
Ablatiiviasutulta
Allatiiviasutulle
Abessiiviasututta

Lähteet