1karu1 – kivinen, hedelmätön, niukkakasvuinen; huono, paha, vaikea, kylmä, kolkko
- Vanhin tieto
- Gustaf Erik Eurén, 1860
- Vastineita
- karjala, lyydi
ka-ru (2 tavua) · 4 kirjainta · Suomen kielen 4 272. yleisin sana
Anna Ahto antimesi, veä viljalta väleen majan märjän asuvita, kalat karulta kokoele, hauit hajalta hajeskele, ahvenet myös kyrmyniskat!Se maa, karu, kaunis, on Petsamon maa, etuvartio Jäämeren rajun.Kaikkein pisimpään elävät eräät havupuut, jotka karuilla seuduilla, kuten vuoristoissa ja levinneisyysalueensa pohjoisrajalla, ovat erittäin hidaskasvuisia.Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan karu lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.
Lajike vaatii menestyäkseen lämpimän ilmaston mutta kuivan ja karun maaperän.Hänellä on kaunis ja maalauksellinen maa, mutta se on samalla karua kamaraa, josta toimeentulo on työn...kara ’karamelli, makeinen’; myös karkkari, karkki, karu, karuski
lyhentymiä sanasta karamelli (←← ranska caramel ← espanja caramelo, alkuperä epäselvä).
46 820 esiintymää · 17.8 / milj.
Taivutusluokka 1 (valo)
Yleisimmät: karu 35 % · karua 30 % · karun 9 %
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Vertailumuodot: karu – karumpi – karuin
-ɑru
Kaikki riimitAsiasanasto.fi. (s.a.). Karu. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/karu