Asiasanasto.fi

eronnut

adjektiivi, substantiivi, verbi

/ˈeronːut/

Johdettu sanasta: erota

Merkitykset

  1. 1.Avioliiton purkanut.
  2. 2.Avioliiton purkanut henkilö.

Synonyymit

Käännökset

  • engl.divorced, divorcee
  • ruotsifrånskild
  • saksaGeschiedene, geschieden
  • venäjäразведённый

Hierarkia

Esimerkkilauseet

Mies oli eronnut ruskeasta paperikäärystään, mutta ei ollut millään lailla muuttanut pukuaan, ja oli, jos mahdollista, vielä puheliaampi kuin ennen.

Charles Dickens, Pickwick-kerhon jälkeenjääneet paperit I

Minä kysyin häneltä, mutta hän vastasi, ettei hän tiennyt mitään siitä asiasta, eikä tahtonut tietääkään mitään, koska hän oli eronnut kansastaan ja jäänyt Egyptiin.

H. Rider Haggard, Israelin kuu

Virkamiesten piti pysyä paikoillaan, eikä erota kuten perustuslailliset tekivät, jotta vältettäisiin se, että venäläisiä valittaisiin hallinnollisiin virkoihin, niistä eronneiden suomalaisten tilalle.

Wikipedia: Toinen sortokausi

Englanninkieliset vastineet

  • divorcee
  • divorced

Taivutustiedot

Nominatiivieronnut
Genetiivieronneen
Partitiivieronnutta
Essiivieronneena
Translatiivieronneeksi
Inessiivieronneessa
Elatiivieronneesta
Illatiivieronneeseen
Adessiivieronneella
Ablatiivieronneelta
Allatiivieronneelle
Abessiivieronneetta

Riimit

-eronːut

Kaikki riimit