ha­ko­a

verbi/ˈhɑkoɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

ha-ko-a (2 tavua) · 5 kirjainta

Johdettu sanasta: hako

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. (transitiivinen)syödä männynneulasia; käytetään erityisesti metson talvisesta ravinnonhankinnasta

Esimerkkilauseet

Niin jauhan isän kiweä, Kuin lehti lennätteleepi; Wäännän wierasta kiweä, Kuin wesi hakoa wääntää.
— Elias Lönnrot, Kantele II
»En mä liikuta lihoa, Enkä verta vierehytä, On mun puuta purrakseni, Haukatakseni hakoa, Närettä näpätäkseni, Kiven syöntä syöäkseni, Ett' en veistä veljeäni, Lastua emoni lasta.
— Aarno Karimo, Kumpujen yöstä I Muinaiskansaa
Erään tiedon mukaan luontoaan saattoi karaista siten, että kohotti juhlayönä järvestä hakoa ja kutsui loitsulla luontoaan.
— Wikipedia: Luonto (mytologia)

Etymologia

Alkuperä
Johdos
Sanakirjassa
Käsitellään sanan hako yhteydessä
Vastineita
karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro, liivi

Johdos sanasta hako.

  1. suomihako
  2. ? balttilainenvertaa liettua šakà ’oksa, haara (puun, virran, hangon ym.)’, latvia saka ’(puun, virran) haarautuma’ tai latvia žagas (pl. tant.) ’irtonaiset lehdet, lehvät, vihdat’

suomi → pohjoissaame vuosˈtĕ-hakko (luulajansaame) ’vastustus’, pohjoissaame vuosˈtĕhāǥulâš ’vastahakoinen’.

Vastineet sukukielissä (6 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalahako ’maatunut tai vettynyt puunrunko; kuusen tai männyn oksa; uuniluuta; oven- tai ikkunanpieli; reen jalasten kiinnityspuu pajuja asetettaessa; (mon. havot) kangaspuiden sivupuut’; vastahakoni ’vastahakoinen’
lyydihago ’vettynyt, lahonnut puu (maassa tai vedessä), pellavalion painopuu; (mon.) kangaspuut’
vepsähago ’lahonnut, vettynyt puu; jyrä’
vatja(vatjan Kukkosin murre) hako ’hako’
virohagu ’risu’
liiviaʾg (mon. agūd) ’havu, neulanen’

Samaa juurta olevia sanoja

Taivutustiedot

Taivutusluokka 52 (sanoa), vokaalivaihtelutyyppi D

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin hakoa taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minähaonhaoinolen hakonutolin hakonut
sinähaothaoitolet hakonutolit hakonut
hänhakoohakoion hakonutoli hakonut
mehaommehaoimmeolemme hakoneetolimme hakoneet
tehaottehaoitteolette hakoneetolitte hakoneet
hehakovathakoivatovat hakoneetolivat hakoneet
passiivihaotaanhaottiinon haottuoli haottu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minähakoisinolisin hakonut
sinähakoisitolisit hakonut
hänhakoisiolisi hakonut
mehakoisimmeolisimme hakoneet
tehakoisitteolisitte hakoneet
hehakoisivatolisivat hakoneet
passiivihaottaisiinolisi haottu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinähao—
hänhakokoonolkoon hakonut
mehakokaamme—
tehakokaa—
hehakokootolkoot hakoneet
passiivihaottakoonolkoon haottu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minähakonenlienen hakonut
sinähakonetlienet hakonut
hänhakoneelienee hakonut
mehakonemmelienemme hakoneet
tehakonettelienette hakoneet
hehakonevatlienevät hakoneet
passiivihaottaneenlienee haottu

Infinitiivit

1. infinitiivihakoa
1. inf. pitkä muotohakoakseen
2. inf. inessiivihakoessa
2. inf. inessiivi, passiivihaottaessa
2. inf. instruktiivihakoen
3. inf. inessiivihakomassa
3. inf. elatiivihakomasta
3. inf. illatiivihakomaan
3. inf. adessiivihakomalla
3. inf. abessiivihakomatta
3. inf. instruktiivihakoman
4. infinitiivihakominen
5. infinitiivihakomaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippihakova
Passiivin 1. partisiippihaottava
Aktiivin 2. partisiippihakonut
Passiivin 2. partisiippihaottu
Agenttipartisiippihakoma
Kieltopartisiippihakomaton

Riimit

-ɑkoɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Hakoa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/hakoa