- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan halu yhteydessä
- Vanhin tieto
- Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
- Vastineita
- inkeroinen, karjala
suomi haluttaa verbiä vastaa äänteellisesti liivi aʾltə ’sytyttää’, minkä perusteella näitä sanoja on arveltu toistensa etym. vastineiksi olettamalla halu sanan alkumerkitykseksi ’polte’. Toisaalta on halata: halajan sanalle esitetty germaaninen originaali *halō(ja)n- ’temmata, vetää (puoleensa), raastaa’ (samaan yhteyteen kuuluu toista ablaut-astetta edustavana nykysaksa holen ’noutaa’), jolloin liivi sana jäisi pois tästä yhteydestä. Molemmat selitykset ovat kuitenkin epävarmoja. — suomi → luulajansaame hāllō, N hallo ~ hālo ~ hālu, inarinsaame haalu ’halu’, pohjoissaame hāliidit (piitimensaame luulajansaame inarinsaame) ’haluta’.
Vastineet sukukielissä (2 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | halu, haluta (? ← suomi) |
|---|---|
| karjala | halu ’halu, tahto, himo; (run. myös) tuska, suru’, haluta, haluttoa; halie ’rakas, armas, kiintynyt jhk’ |
| – | ? eteläviro halus ’pakottava, kipeä, polttava (kipu, tarve)’, halutada ’pakottaa, kivistää’. |