ha­leus

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. (tunteen) hehku, rakkaus

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan halu yhteydessä
Vanhin tieto
Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
Vastineita
inkeroinen, karjala

suomi haluttaa verbiä vastaa äänteellisesti liivi aʾltə ’sytyttää’, minkä perusteella näitä sanoja on arveltu toistensa etym. vastineiksi olettamalla halu sanan alkumerkitykseksi ’polte’. Toisaalta on halata: halajan sanalle esitetty germaaninen originaali *halō(ja)n- ’temmata, vetää (puoleensa), raastaa’ (samaan yhteyteen kuuluu toista ablaut-astetta edustavana nykysaksa holen ’noutaa’), jolloin liivi sana jäisi pois tästä yhteydestä. Molemmat selitykset ovat kuitenkin epävarmoja. — suomi → luulajansaame hāllō, N hallo ~ hālo ~ hālu, inarinsaame haalu ’halu’, pohjoissaame hāliidit (piitimensaame luulajansaame inarinsaame) ’haluta’.

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenhalu, haluta (? ← suomi)
karjalahalu ’halu, tahto, himo; (run. myös) tuska, suru’, haluta, haluttoa; halie ’rakas, armas, kiintynyt jhk’
–? eteläviro halus ’pakottava, kipeä, polttava (kipu, tarve)’, halutada ’pakottaa, kivistää’.

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Haleus. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/haleus