- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan haljeta yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 3 muuta kieltä
Vastineet sukukielissä (9 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | haleta (prs. halkiā) ’haljeta’, halata (prs. halkān), halaissa ’halkaista’, halki, halko |
|---|---|
| karjala | haleta (prs. halkieu) ’haljeta, mennä halki; tehdä jtak nopeasti tai äänekkäästi’, halkeilla, halata (prs. halkoan) ’halkaista, leikata, paloitella’, halki, halkiema ’halkeama’, halkinaine, halko ’halko; halkio’, halkuo ’halkoa, halkaista’ |
| lyydi | halgeta, haugetta ’haljeta’, halgaitta, ‑ita (prs. halgaidan) ’halkaista’, halg, halgo, haugo ’halko’, halgoda, haugoda ’halkoa, särkeä’ |
| vepsä | haugeta, hougeta ’haljeta’, haugaita (prs. haugaidab), haugāt́a ’halkaista’, haugoida, hougoida ’halkoa’, haug, houg, hāg (g. ‑on) ’halko’ |
| vatja | halke̮a ’halkoa’, alko, (vatjan Kukkosin murre) halko ’halko’ |
| viro | halg (g. halu, halo) ’halko’, halgas, algas ’halkeileva’ |
| liivi | alg ’halko’ |
(suomi → pohjoissaame halˈgo (luulajansaame inarinsaame koltansaame) ’halko, pölkky’, halˈgit ’halkoa, pilkkoa puita’, halˈgânit ’turmella itsensä liikarasituksella (työssä)’, halˈgâ ’suoraa päätä, suoraan’)
Kaukaisemmissa sukukielissä (epävarma)
| ersämordva | ersämordva tšulgoms ’särkeä, kuoria (esimerkiksi pähkinöitä)’ |
|---|---|
| komi | šuĺalni̮, šuĺaśni̮ ’halkoa, halkaista, leikata suikaleiksi, kiskoa (päreitä, niintä)’. |