hal­je­ta

verbi/ˈhɑljetɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

hal-je-ta (3 tavua) · 7 kirjainta · Suomen kielen 8 935. yleisin sana

Merkitykset

  1. mennä halki, hajota tyypillisesti kahteen osaanLöin kookospähkinää kiveen kunnes se halkesi.
  2. (kuva)revetäSöin niin paljon että olin haljeta.

Synonyymit

Esimerkkilauseet

— Oi, herra, vastasi Jovan, lyöden nyrkkinsä pöytään, niin että tämä oli haljeta, — jos olisimme aavistaneet, että tämä tyttö oli petturi, niin olisimme hänet ennemmin hukuttaneet Tonavaan kuten kissanpojan, siinä paikassa, missä virta on syvin.
— Viktor von Falk, Kuningatar Dragan rakkausseikkailut
Auringolla jos ois mieltä, nauraa haljetakseen sais, kivi, jos ois sillä kieltä, tottavieköön, kiroais.
— Aaro Hellaakoski, Me kaksi
Mutta jos sellaista ainetta on riittävästi, kriittistä massaa suurempi määrä, ketjureaktio jatkuu yhä useamman ytimen haljetessa niin, että voi tapahtua jopa ydinräjähdys.
— Wikipedia: Fissio

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan haljeta lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Urkuri oli harmista haljeta, mutta ei taitanut muuta kuin löi rumpua niin, että lava tärisi.
— Juho Reijonen, Kertoelmia ja kuvauksia
Se oli niin hävyytöntä, jotta Raiku oli kiukusta haljeta ja rupes istahaltansa oikee kiljumahan.
— Jaakkoo Vaasan, Valiojutut II

Etymologia

Vanhin tieto
Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
Levinneisyys
yleinen
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 3 muuta kieltä
Vastineet sukukielissä (9 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenhaleta (prs. halkiā) ’haljeta’, halata (prs. halkān), halaissa ’halkaista’, halki, halko
karjalahaleta (prs. halkieu) ’haljeta, mennä halki; tehdä jtak nopeasti tai äänekkäästi’, halkeilla, halata (prs. halkoan) ’halkaista, leikata, paloitella’, halki, halkiema ’halkeama’, halkinaine, halko ’halko; halkio’, halkuo ’halkoa, halkaista’
lyydihalgeta, haugetta ’haljeta’, halgaitta, ‑ita (prs. halgaidan) ’halkaista’, halg, halgo, haugo ’halko’, halgoda, haugoda ’halkoa, särkeä’
vepsähaugeta, hougeta ’haljeta’, haugaita (prs. haugaidab), haugāt́a ’halkaista’, haugoida, hougoida ’halkoa’, haug, houg, hāg (g. ‑on) ’halko’
vatjahalke̮a ’halkoa’, alko, (vatjan Kukkosin murre) halko ’halko’
virohalg (g. halu, halo) ’halko’, halgas, algas ’halkeileva’
liivialg ’halko’

(suomi → pohjoissaame halˈgo (luulajansaame inarinsaame koltansaame) ’halko, pölkky’, halˈgit ’halkoa, pilkkoa puita’, halˈgânit ’turmella itsensä liikarasituksella (työssä)’, halˈgâ ’suoraa päätä, suoraan’)

Kaukaisemmissa sukukielissä (epävarma)

ersämordvaersämordva tšulgoms ’särkeä, kuoria (esimerkiksi pähkinöitä)’
komišuĺalni̮, šuĺaśni̮ ’halkoa, halkaista, leikata suikaleiksi, kiskoa (päreitä, niintä)’.

Yhdyssanat ja johdokset

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.split, crack, burst
  • ruotsirämna

Hierarkia

Englanninkieliset vastineet

  • fracture
  • split
  • bust
  • crack
  • burst

Esiintymistiheys

16 748 esiintymää · 6.4 / milj.

Suomi24
6.9
Sanomalehdet
1.8
Aikakauslehdet
3.1
Wikipedia
3.5
Reddit
3.5
Tekstitykset
6.9

Taivutustiedot

Taivutusluokka 74 (katketa), vokaalivaihtelutyyppi L

Yleisimmät: halkeaa 27 % · halkesi 19 % · haljennut 16 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin haljeta taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minähalkeanhalkesinolen haljennutolin haljennut
sinähalkeathalkesitolet haljennutolit haljennut
hänhalkeaahalkesion haljennutoli haljennut
mehalkeammehalkesimmeolemme haljenneetolimme haljenneet
tehalkeattehalkesitteolette haljenneetolitte haljenneet
hehalkeavathalkesivatovat haljenneetolivat haljenneet
passiivihaljetaanhaljettiinon haljettuoli haljettu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minähalkeaisinolisin haljennut
sinähalkeaisitolisit haljennut
hänhalkeaisiolisi haljennut
mehalkeaisimmeolisimme haljenneet
tehalkeaisitteolisitte haljenneet
hehalkeaisivatolisivat haljenneet
passiivihaljettaisiinolisi haljettu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinähalkea—
hänhaljetkoonolkoon haljennut
mehaljetkaamme—
tehaljetkaa—
hehaljetkootolkoot haljenneet
passiivihaljettakoonolkoon haljettu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minähaljennenlienen haljennut
sinähaljennetlienet haljennut
hänhaljenneelienee haljennut
mehaljennemmelienemme haljenneet
tehaljennettelienette haljenneet
hehaljennevatlienevät haljenneet
passiivihaljettaneenlienee haljettu

Infinitiivit

1. infinitiivihaljeta
1. inf. pitkä muotohaljetakseen
2. inf. inessiivihaljetessa
2. inf. inessiivi, passiivihaljettaessa
2. inf. instruktiivihaljeten
3. inf. inessiivihalkeamassa
3. inf. elatiivihalkeamasta
3. inf. illatiivihalkeamaan
3. inf. adessiivihalkeamalla
3. inf. abessiivihalkeamatta
3. inf. instruktiivihalkeaman
4. infinitiivihalkeaminen
5. infinitiivihalkeamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippihalkeava
Passiivin 1. partisiippihaljettava
Aktiivin 2. partisiippihaljennut
Passiivin 2. partisiippihaljettu
Agenttipartisiippihalkeama
Kieltopartisiippihalkeamaton

Riimit

-ɑljetɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Haljeta. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/haljeta