hal­ki­nai­nen

adjektiivi/ˈhɑlkinɑi̯nen/
Jaa
Viittaa artikkeliin

hal-ki-nai-nen (4 tavua) · 11 kirjainta

Johdettu sanasta: halki

Merkitys

  1. halki oleva

Esimerkkilauseet

— No, no, ei niin kiirettä, hymyili Prado ja halkinainen huuli tuntui värisevän.
— Yrjö Rauanheimo, 12 helmisärkkää
Päätti murhata puolen ihmiskuntaa, mutta tunsi välillä vaistomaisesti, että silloin ei olisi jäljellä enää sitä toistakaan, johon hän oman onnellisen itsesäilytysviettinsä voimasta havaitsi halkinaisesti kuuluvansa.
— Eino Leino, Kolme lähti kaksi palasi
Syötäväksi kelpaavien karjaeläinten tulee olla märehtijöitä, ja niillä pitää olla halkinainen sorkka.
— Wikipedia: Juutalaisuus

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan halkinainen lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Näkyi hirveän suuria, sinipunaisia arpia, halkinaisia huulia, ja jotkut näyttivät yhtä mittaa kauheasti irvistävän, nauravan taukoamatonta, äänetöntä naurua.
— Konrad Lehtimäki, Ylös helvetistä

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan haljeta yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 3 muuta kieltä
Vastineet sukukielissä (9 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenhaleta (prs. halkiā) ’haljeta’, halata (prs. halkān), halaissa ’halkaista’, halki, halko
karjalahaleta (prs. halkieu) ’haljeta, mennä halki; tehdä jtak nopeasti tai äänekkäästi’, halkeilla, halata (prs. halkoan) ’halkaista, leikata, paloitella’, halki, halkiema ’halkeama’, halkinaine, halko ’halko; halkio’, halkuo ’halkoa, halkaista’
lyydihalgeta, haugetta ’haljeta’, halgaitta, ‑ita (prs. halgaidan) ’halkaista’, halg, halgo, haugo ’halko’, halgoda, haugoda ’halkoa, särkeä’
vepsähaugeta, hougeta ’haljeta’, haugaita (prs. haugaidab), haugāt́a ’halkaista’, haugoida, hougoida ’halkoa’, haug, houg, hāg (g. ‑on) ’halko’
vatjahalke̮a ’halkoa’, alko, (vatjan Kukkosin murre) halko ’halko’
virohalg (g. halu, halo) ’halko’, halgas, algas ’halkeileva’
liivialg ’halko’

(suomi → pohjoissaame halˈgo (luulajansaame inarinsaame koltansaame) ’halko, pölkky’, halˈgit ’halkoa, pilkkoa puita’, halˈgânit ’turmella itsensä liikarasituksella (työssä)’, halˈgâ ’suoraa päätä, suoraan’)

Kaukaisemmissa sukukielissä (epävarma)

ersämordvaersämordva tšulgoms ’särkeä, kuoria (esimerkiksi pähkinöitä)’
komišuĺalni̮, šuĺaśni̮ ’halkoa, halkaista, leikata suikaleiksi, kiskoa (päreitä, niintä)’.

Liittyvät sanat

Esiintymistiheys

317 esiintymää · 0.1 / milj.

Suomi24
0.1
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.1
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.1

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38 (nainen)

Yleisimmät: halkinaiset 81 % · halkinainen 19 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Vertailumuodot: halkinainen – halkinaisempi – halkinaisin

Riimit

-ɑinen

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Halkinainen. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/halkinainen