- Slangissa
- 1930 lähtien
Helsingin slangissa
hannaa ’pihdata, pihistää; (1960–) pelätä, arkailla; vastustaa; (kielteisenä) uskaltaa’
sana on tunnettu murteissa muodossa hannoa (kielt.) ’hennoa, raaskia; uskaltaa, rohjeta’, hannaida ’raaskia, rohjeta, tohtia’ (en hannae ’en tohdi’); sen alkuperä ja suhde verbiin hennoa ’raaskia’ on epäselvä. Merkityksessä ’pihdata’ on kaikuja myös hanakka-sanueesta, johon kuuluu ’ahnetta’ merkitseviä murresanoja (hanastaa ’ahnehtia’, hanea ’ahnas, hanakka’, hanhaista ’hotkaista’).
Johdoksia: hannari ’pelkuri’