han­na­ta

verbi/ˈhɑnːɑtɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

han-na-ta (3 tavua) · 7 kirjainta

Merkitykset

  1. (arkikieltä) arkailla, jänistää; pelätä
  2. (arkikieltä) uskaltaa

Etymologia

1hannata1 – pihdata, pihistää; pelätä, arkailla; vastustaa; uskaltaa

Slangissa
1930 lähtien

Helsingin slangissa

hannaa ’pihdata, pihistää; (1960–) pelätä, arkailla; vastustaa; (kielteisenä) uskaltaa’

sana on tunnettu murteissa muodossa hannoa (kielt.) ’hennoa, raaskia; uskaltaa, rohjeta’, hannaida ’raaskia, rohjeta, tohtia’ (en hannae ’en tohdi’); sen alkuperä ja suhde verbiin hennoa ’raaskia’ on epäselvä. Merkityksessä ’pihdata’ on kaikuja myös hanakka-sanueesta, johon kuuluu ’ahnetta’ merkitseviä murresanoja (hanastaa ’ahnehtia’, hanea ’ahnas, hanakka’, hanhaista ’hotkaista’).

Johdoksia: hannari ’pelkuri’

2hannata2 – harmittaa, keljuttaa

Slangissa
1910 lähtien

Helsingin slangissa

hanhettaa ’harmittaa, keljuttaa’; myös hanettaa, hannaa

tunnetaan murteissa muodossa hanhettaa; ehkä johdos sanasta hanhi.

Yhdyssanat ja johdokset

Johdokset

Liittyvät sanat

Esiintymistiheys

43 esiintymää · 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 73 (salata)

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin hannata taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minähannaanhannasinolen hannannutolin hannannut
sinähannaathannasitolet hannannutolit hannannut
hänhannaahannasion hannannutoli hannannut
mehannaammehannasimmeolemme hannanneetolimme hannanneet
tehannaattehannasitteolette hannanneetolitte hannanneet
hehannaavathannasivatovat hannanneetolivat hannanneet
passiivihannataanhannattiinon hannattuoli hannattu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minähannaisinolisin hannannut
sinähannaisitolisit hannannut
hänhannaisiolisi hannannut
mehannaisimmeolisimme hannanneet
tehannaisitteolisitte hannanneet
hehannaisivatolisivat hannanneet
passiivihannattaisiinolisi hannattu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinähannaa—
hänhannatkoonolkoon hannannut
mehannatkaamme—
tehannatkaa—
hehannatkootolkoot hannanneet
passiivihannattakoonolkoon hannattu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minähannannenlienen hannannut
sinähannannetlienet hannannut
hänhannanneelienee hannannut
mehannannemmelienemme hannanneet
tehannannettelienette hannanneet
hehannannevatlienevät hannanneet
passiivihannattaneenlienee hannattu

Infinitiivit

1. infinitiivihannata
1. inf. pitkä muotohannatakseen
2. inf. inessiivihannatessa
2. inf. inessiivi, passiivihannattaessa
2. inf. instruktiivihannaten
3. inf. inessiivihannaamassa
3. inf. elatiivihannaamasta
3. inf. illatiivihannaamaan
3. inf. adessiivihannaamalla
3. inf. abessiivihannaamatta
3. inf. instruktiivihannaaman
4. infinitiivihannaaminen
5. infinitiivihannaamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippihannaava
Passiivin 1. partisiippihannattava
Aktiivin 2. partisiippihannannut
Passiivin 2. partisiippihannattu
Agenttipartisiippihannaama
Kieltopartisiippihannaamaton

Riimit

-ɑnːɑtɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Hannata. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/hannata