har­jus­tin

substantiivi/ˈhɑrjustin/
Jaa
Viittaa artikkeliin

har-jus-tin (3 tavua) · 9 kirjainta

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. kaulan ympärille laitettava hihna

Esimerkkilauseet

Länget ovat hevoskohtainen varuste: jos pakka on tehty länkeen väärälle kohdalle, länget voivat nousta liian ylös (jolloin rinnustin painaa hevosen henkitorvea), tai liian alas (jolloin harjustin painaa hevosen niskaa).
— Wikipedia: Länget
Harjustin ja rinnustin ovat länkien ylä - ja alapäässä olevat nahkaiset hihnat, joita kiristämällä tai löysäämällä länkien kokoa voidaan hiukan säätää.
— Wikipedia: Länget

Etymologia

1harjustin1 – karhunnahka länkien yläpäässä ja turkinkauluksessa; länkien yläpäitä yhdistävä hihna

Alkuperä
Lainasana (balttilainen)
Sanakirjassa
Käsitellään sanan harja yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro, liivi
  1. suomiharja
  2. balttilainenvertaa liettua šerỹs ’sian harjas’, latvia sars, saris, mon. sari ’sian harjakset, hevosen jouhet, (hevosen) harja; karva’

suomi → pohjoissaame harˈje (luulajansaame inarinsaame) ’katon harja, hevosen harja, pitkä ja kapea harjanne’; karjala harjakat, harjukat → venäjä murt. gaŕjaki, harjáki, gáŕjuki ’harjakaiset’.

Vastineet sukukielissä (7 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenharja, harjas, harjata
karjalaharja, harjas, harjata, harja(v)us ’harjaus, harjaaminen’; harjak(k)aiset, harjakat, harjalliset, harjukat; harjulaine ’laukkukauppias’, harjus ’reikälauta, jonka avulla harjoja tehdään ja jossa ne kuivataan’, harjustin
lyydihaŕd́ (mon. ‑ad) ’harja’, hard́ata ’harjata’, hard́ukad ’harjakaiset’
vepsähaŕj (g. ‑an) ’harja’, harjakod ’harjakaiset’, harjata ’harjata’
vatjaarja, (vatjan Kukkosin murre) harja ’harja, suka’, arjaz ’harjas’, (vatjan Kukkosin murre) harjata
virohari (g. harja) ’suka, harja (myös kukon, katon, mäen, vaon); häkilä’, harjas ’harjas; harja; selkäevä’, harjus: rangide harjused ’länkien yläpäät’, harjusti ’laivan mastotouvi’, rangide h. ’länkihihna’, harjata ’harjata; valmistaa (olki)katon harja’, (tähän kai myös:) harida ’sivistää, viljellä, muokata; (Wied myös) harjata, kammata, häkilöidä, loukuttaa pellavia’
liiviɔ̄ŕa, āŕa ’harja (myös katon); häkilä; hiekkasärkkä (meressä)’, ɔ̄ŕikš, āŕiks ’harjas; karvainen syylä’

2harjustin2 – harjus

Sanakirjassa
Käsitellään sanan harjus yhteydessä
Vastineita
karjala, lyydi, vepsä

Lainalähde: Esitettyihin germaaninen rinnastuksiin liittyy äänt. vaikeuksia.

Todennäköisesti johd:ia sanasta harja (katso tätä; ko. kalalla on suuri harjamainen selkäevä).

Vastineet sukukielissä (3 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalaharjus
lyydihard́uz, hard́us
vepsähaŕd́uz, haŕǵus, haŕǵos ’harjus’

(→ venäjä murt. hárius, gárius jne. → kamassi hāŕus ’sama merkitys’).

Samaa juurta olevia sanoja

Liittyvät sanat

Taivutustiedot

Taivutusluokka 33 (kytkin)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ɑrjustin

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Harjustin. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/harjustin