har­rit­taa

Jaa
Viittaa artikkeliin

har-rit-taa (3 tavua) · 9 kirjainta

Merkitys

  1. olla, tehdä jotakin harallaan, harottaen

Esimerkkilauseet

Kynsii hitaasti harventunutta tukkaansa, joka pehmeän pörröisenä harrittaa kuin linnunpesä tukevalla kannolla.
— Lauri Haarla, Kurkien taru

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan harri yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, vatja

Deskr. sanoja, ehkä vaikutusta hara sanueesta.

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenharrīllā, harrīllē ’hajallaan, hajalleen, levällään’
vatjaharrillā ’harallaan’, (vatjan Kukkosin murre) harrīllā ’auki (suusta); harallaan (tukasta)’.

suomi → pohjoissaame harreld, harˈrot ’harallaan, levällään’, N harˈrot (inarinsaame) ’seistä tai kävellä kädet ja jalat harallaan’, pohjoissaame harˈrit (inarinsaame) ’panna haralleen (esimerkiksi sormet, kädet)’.

Samaa juurta olevia sanoja

Liittyvät sanat

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Harrittaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/harrittaa