hel­ka­val­ke­a

substantiivi/ˈhelkɑˌʋɑlkeɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

hel-ka-val-ke-a (4 tavua) · 11 kirjainta

Yhdyssana: Helka + valkea

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. (vaihtoehtoinen muoto)helavalkean toinen nimitys

Esimerkkilauseet

Hehkuivat helkavalkeat, kunne kirposi kipinä hänen haltioituneesta hengestään.
— Eino Leino, Kootut teokset XIII
Sen helkavalkea ei ole vielä sytytetty.
— Lauri Haarla, Ritvalan ilovalkeat
Juhannustulet ovat jäännöksiä muinaissuomalaisten auringon jumalan juhlista, samoilta ajoilta ovat Helatorstai-iltana poltetut "Helkavalkeat".
— Juho Kujala, Piru

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan hela yhteydessä

Samaa alkuperää kuin alkuosa sanoissa helatorstai ja helluntai, katso näitä.

Samaa juurta olevia sanoja

Taivutustiedot

Taivutusluokka 15 (korkea)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ɑlkeɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Helkavalkea. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/helkavalkea