- Alkuperä
- Ruotsalainen lainasana
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan hempeä yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala
Lainasana, jonka lähteenä ruotsin hämpling ’hemppo’ ← alasaksan hempling ’hemppo’, johdos sanasta hemp ’hamppu’ (nimen motivaationa on havainto, että lintu syö mielellään hampun siemeniä).
Kirjallisuudessa esitetyt vertailut eräisiin etäsukukielten sanoihin ovat epätodennäköisiä. itämerensuomalainen sanue on osittain kaiketi samaa deskr. alkuperää kuin muun muassa linnunnimi hemppo, ‑nen ’Carduelis cannabina’ ja v. hemppua ’heilua, huojua’ (ja hemppa, hempo ’ontuva’), osittain ehkä kontam. hellä + lempeä.
Vastineet sukukielissä (2 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | hempeä ’sorea, sievä’ |
|---|---|
| karjala | hempie ’kevyt, löyhä; kaunis, suloinen, armas; niukka’, hempi ’hento, hellä’, hempehine ’herkkä(uskoinen)’, hempukkaine ’lemmikki’. |