hil­la

erisnimi, substantiivi/ˈhilːɑ/
Jaa

Merkitys

  1. suomuurain. Suokasvi, joka kukkii alkukesällä ja jonka marjat kypsyvät rämeillä heinäkuun lopulla ja korvissa elokuun puolella.

Synonyymit

Käännökset

  • engl.cloudberry
  • ruotsihjortron
  • saksaSumpfbrombeere, Moltebeere
  • ranskamûre des marais, plaquebière (f)
  • venäjäприземистая морошка
  • virorabamurakas
  • norjamulter

Hierarkia

Esimerkkilauseet

Hän oli saanut hiuksensa niin hyvin järjestetyksi, ja tämä vaalea, sinisen harmaa puku, jonka ohuiden, pitsimäisten hillojen ja kaulakoristeen läpi rusoittava iho paistoi, vaatetti häntä mainiosti.
— Marja Salmela, Syvistä hetteistä
Neiti Hilla tuli, astuen vuoteensa jäljessä, jota hoitajatar työnsi, käsivarrellaan joitakin liinavaatteita ja kädessään kampa — harva pitkäpiikkinen kampa, jommoinen oli tarpeellinen pitkiä, tuuheita hiuksia varten.
— Maila Talvio, Ne 45000
Erämaassa tavataan tyypillisiä tunturi - ja suolajeja, kuten tunturiylänköjen vaivaispajuja, kurjenkanervoja ja uuvanoita sekä suoalueiden vaivaiskoivuja, variksenmarjaa ja hillaa.
— Wikipedia: Paistunturin erämaa

Englanninkieliset vastineet

  • dwarf mulberry
  • cloudberry

Esiintymistiheys

7 489 esiintymää · 2.9 / milj.

Suomi24
2.7
Sanomalehdet
7.3
Aikakauslehdet
7.1
Wikipedia
1.8
Reddit
0.9
Tekstitykset
0.1

Taivutustiedot

Taivutusluokka 9

SijamuotoYksikkö
Nominatiivihilla
Genetiivihillan
Partitiivihillaa
Essiivihillana
Translatiivihillaksi
Inessiivihillassa
Elatiivihillasta
Illatiivihillaan
Adessiivihillalla
Ablatiivihillalta
Allatiivihillalle
Abessiivihillatta

Riimit

-ilːɑ

Kaikki riimit
aiheet:

Lähteet