- Alkuperä
- Johdos
Vertaa kulauttaa ’ottaa suuhunsa ja niellä (kuuluvasti) nestettä, siemaista, ryypätä, hörpätä’, johdos murteellisesta verbistä kulata ’läträtä, lotrata; ronkkia’.
ku-laus (2 tavua) · 6 kirjainta
Hän odotti, kunnes oli saanut toisen konjakkilasinsa ja ottanut siitä aimo kulauksen; sitten hän siirtyen lähemmäksi minua sohvalla, jolla istuimme, jatkoi hiljaisella, tuttavallisella äänellä.kunnon kulaus saa kohta, Täysi haarikka kun tyhjäks tahtoo!Ääni jakautuu kolmeen osaan: ensimmäiseksi metsokoiras naksauttelee nokallaan kiihtyvästi, mikä päättyy matalaan kulaukseen, jonka jälkeen puukon hiomista muistuttava ääni lopettaa soidinlaulun.Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan kulaus lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.
Tohtori nielaisi kulauksen lasistaan ja rupesi sytyttämään uutta sikaria.Otettuaan kulauksen konjakkia, pakoitti hän Margueritenkin tekemään samoin.Rauta kaatoi lasiin jälleen kelpo kulauksen väkevää juomaa ja ojensi sen pojalle.Tällöin hän vei pikarin huulilleen ja ryyppäsi kulauksen samalla virnistäen.Vertaa kulauttaa ’ottaa suuhunsa ja niellä (kuuluvasti) nestettä, siemaista, ryypätä, hörpätä’, johdos murteellisesta verbistä kulata ’läträtä, lotrata; ronkkia’.
3 109 esiintymää · 1.2 / milj.
Taivutusluokka 39 (vastaus)
Yleisimmät: kulaus 49 % · kulauksen 28 % · kulausta 9 %
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
-ulɑus
Kaikki riimitAsiasanasto.fi. (s.a.). Kulaus. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 22.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kulaus