huik­ki­a

verbi/ˈhui̯kːiɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

huik-ki-a (2 tavua) · 7 kirjainta

Johdettu sanasta: huikka

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. (murteellinen)käydä vaihtokauppaa

Esimerkkilauseet

Ja siksi tässä aiotaankin tämä messinkinauris huikkia kultakuoriaiseksi kartanonherrain liivintaskusta.
— Lauri Haarla, Kaksiteräinen miekka
— No, ehkä sentään kannattaisi huikkia, epäili joku.
— Simo Eronen, Orjavallan perintö

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan huijata yhteydessä

(suomi (hevos)huijari → nykyruotsi murt. Suomi (häst)hoijare ’sama merkitys’).

Vaikka mainituissa käyttötavoissa tuntuu paikoin voimakastakin ekspressiivisyyttä, niitä tuskin voidaan ilman muuta liittää selvästi onomat. lähtöä olevaan v:iin huijata1. — Vertaa kuitenkin myös huikata (itämurteet Uusimaa Kaakkois-Häme Pohjois-Pohjanmaa), huikkia (yleinen), huihkia (Savo) ’vaihtaa (näkemättä tai ilman välirahaa)’ ~ karjala huikata ’huutaa; vaihtaa’ sekä suomi huiputtaa (katso tätä).

Samaa juurta olevia sanoja

Taivutustiedot

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin huikkia taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minähuikinhuikinolen huikkinutolin huikkinut
sinähuikithuikitolet huikkinutolit huikkinut
hänhuikkiihuikkion huikkinutoli huikkinut
mehuikimmehuikimmeolemme huikkineetolimme huikkineet
tehuikittehuikitteolette huikkineetolitte huikkineet
hehuikkivathuikkivatovat huikkineetolivat huikkineet
passiivihuikitaanhuikittiinon huikittuoli huikittu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minähuikkisinolisin huikkinut
sinähuikkisitolisit huikkinut
hänhuikkisiolisi huikkinut
mehuikkisimmeolisimme huikkineet
tehuikkisitteolisitte huikkineet
hehuikkisivatolisivat huikkineet
passiivihuikittaisiinolisi huikittu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinähuiki—
hänhuikkikoonolkoon huikkinut
mehuikkikaamme—
tehuikkikaa—
hehuikkikootolkoot huikkineet
passiivihuikittakoonolkoon huikittu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minähuikkinenlienen huikkinut
sinähuikkinetlienet huikkinut
hänhuikkineelienee huikkinut
mehuikkinemmelienemme huikkineet
tehuikkinettelienette huikkineet
hehuikkinevatlienevät huikkineet
passiivihuikittaneenlienee huikittu

Infinitiivit

1. infinitiivihuikkia
1. inf. pitkä muotohuikkiakseen
2. inf. inessiivihuikkiessa
2. inf. inessiivi, passiivihuikittaessa
2. inf. instruktiivihuikkien
3. inf. inessiivihuikkimassa
3. inf. elatiivihuikkimasta
3. inf. illatiivihuikkimaan
3. inf. adessiivihuikkimalla
3. inf. abessiivihuikkimatta
3. inf. instruktiivihuikkiman
4. infinitiivihuikkiminen
5. infinitiivihuikkimaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippihuikkiva
Passiivin 1. partisiippihuikittava
Aktiivin 2. partisiippihuikkinut
Passiivin 2. partisiippihuikittu
Agenttipartisiippihuikkima
Kieltopartisiippihuikkimaton

Riimit

-uikːiɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Huikkia. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/huikkia