i­ha

adjektiivi/ˈihɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

i-ha (2 tavua) · 3 kirjainta · Suomen kielen 4 771. yleisin sana

Merkitykset

  1. iloinen, hyvä (mieli)
  2. halu

Esimerkkilauseet

Iha — sulo; ihanne.
— Vergilius, Aeneidi
— Teil on sit vehkeet — iha ko jakkarajalka kantapäänä.
— Eva Hirn, Lyö sinä minä venytän
Stefan ja Damon veivät Katherinen paikkaan jossa hänen piti olla iha alussa: hatakammioon josta Katherine ei pääsisi ulos.
— Wikipedia: Stefan Salvatore

Etymologia

Vastineita
inkeroinen, karjala, vatja, viro, mokšamordva

Lainalähde: ? ← iranilainen *iša-, vertaa avesta aēšē (prs. iša-, išasa) ’etsiä, hakea esille; koettaa saavuttaa, haluta, toivoa, ikävöidä; pyytää’ jne., sanskrit iš- ’toivoa, kaivata; pyytää; tahtoa’.

luultavasti ← viro

On myös esitetty, että iha johdoksineen kuuluisi sanan iho (katso tätä) yhteyteen, mikä on semanttisestikin täysin perusteltavissa. Jos tämä hyväksytään, niin iranilaista alkuperää koskeva selitys raukeaa.

Vastineet sukukielissä (5 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenihhāla ’hyvin kaunis’, ihana ’kaunis’
karjalaihala ’hyvänluontoinen, hyvännäköinen, kaunis, ihana, rakas; myöhäinen’, ihana ’ihana, kaunis, hyvä’, ihailla ’lohduttaa’, ihavuo ’ilostua, ihastua, rakastua’
vatja(vatjan Kukkosin murre) ihala ’kaunis’
viroiha ’(mieli)halu, mieliteko, (into)himo’, ihata ’(voimakkaasti) haluta, himoita’, ihaleda ’ihailla, palvoa; voimakkaasti haluta, himoita’ (vertaa myös liivi 1355–62 Yalemb hn., viro 14.-15. vs. Yalembe, suomi Ihalempi)

Kaukaisemmissa sukukielissä (epävarma)

mokšamordvamokšamordva ožə̑lgə̑də̑ms, ežəlgə̑də̑ms ’iloita’

Samaa juurta olevia sanoja

Esiintymistiheys

40 742 esiintymää · 15.5 / milj.

Suomi24
19.0
Sanomalehdet
0.3
Aikakauslehdet
1.8
Wikipedia
0.0
Reddit
4.6
Tekstitykset
0.1

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Iha. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/iha