ih­mis­sie­lu

Vain muista, katso valkojoutsenta, Jok' kaarikauloin ilman merta halkoo, Toivetta kahden ihmissielun kantaa Koht' onnenmaita.

Sillä päivästä päivään, vuodesta toiseen, hän kuulisi korvissaan Lapin salaperäisen kutsun, — Lapin, joka veti luokseen ja työnsi taas pois, näin leikitellen ihmissielulla kuten oikullinen rakastaja.

Ensin kumotaan niiden näkemys, joiden mukaan jumalaa ei ole, ja todetaan, että maailmansielu on kaiken alkuunpanija ja ihmissielu on luonteeltaan jumalallinen.