i­mar­te­li­ja

substantiivi/ˈimɑrtelijɑ/
Jaa

Johdettu sanasta: imarrella

Merkitys

  1. henkilö, joka imartelee

Synonyymit

Liittyvät sanat

Käännökset

Hierarkia

Esimerkkilauseet

Ja päivä saapuu tuoden mukanaan kaiken hyvän, minkä se ylellisyysihmiselle on voinut varata — ystäviä, imartelijoita, huvituksia, taiteellista työtä, kulttuuritoimia ja nautintoja jos jonkinlaisia.
— Aino Ackté, Muistoja ja kuvitelmia
Halpamaisella imartelijalla on huonompi käsitys muista, mikäli mahdollista, itsestäänkin, kuin hänellä tulisi olla.
— Eino Railo, Englantilaisen kirjallisuuden kultainen kirja
Hänestä väitettiin olleen enemmän patsaita kuin keisariperheen jäsenistä, ja imartelijat kutsuivat häntä jopa "neljänneksi caesariksi".
— Wikipedia: Septimius Severus

Englanninkieliset vastineet

  • sycophant
  • flatterer
  • sweet talker

Taivutustiedot

Taivutusluokka 12

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviimartelija
Genetiiviimartelijan
Partitiiviimartelijaa
Essiiviimartelijana
Translatiiviimartelijaksi
Inessiiviimartelijassa
Elatiiviimartelijasta
Illatiiviimartelijaan
Adessiiviimartelijalla
Ablatiiviimartelijalta
Allatiiviimartelijalle
Abessiiviimartelijatta

Riimit

-elijɑ

Kaikki riimit
luokat:

Lähteet