Asiasanasto.fi

i­mar­te­li­jasubstantiivi

/ˈimɑrtelijɑ/

Johdettu sanasta: imarrella

Merkitys

  1. 1.henkilö, joka imartelee

Synonyymit

Liittyvät sanat

Käännökset

Hierarkia

Esimerkkilauseet

Ja päivä saapuu tuoden mukanaan kaiken hyvän, minkä se ylellisyysihmiselle on voinut varata — ystäviä, imartelijoita, huvituksia, taiteellista työtä, kulttuuritoimia ja nautintoja jos jonkinlaisia.

Aino Ackté, Muistoja ja kuvitelmia

Halpamaisella imartelijalla on huonompi käsitys muista, mikäli mahdollista, itsestäänkin, kuin hänellä tulisi olla.

Eino Railo, Englantilaisen kirjallisuuden kultainen kirja

Hänestä väitettiin olleen enemmän patsaita kuin keisariperheen jäsenistä, ja imartelijat kutsuivat häntä jopa "neljänneksi caesariksi".

Wikipedia: Septimius Severus

Englanninkieliset vastineet

  • sycophant
  • flatterer
  • sweet talker

Taivutustiedot

Taivutusluokka 12

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviimartelija
Genetiiviimartelijan
Partitiiviimartelijaa
Essiiviimartelijana
Translatiiviimartelijaksi
Inessiiviimartelijassa
Elatiiviimartelijasta
Illatiiviimartelijaan
Adessiiviimartelijalla
Ablatiiviimartelijalta
Allatiiviimartelijalle
Abessiiviimartelijatta

Riimit

-elijɑ

Kaikki riimit
luokat: