i­mar­te­li­ja

substantiivi/ˈimɑrtelijɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

i-mar-te-li-ja (5 tavua) · 10 kirjainta

Johdettu sanasta: imarrella

Merkitys

  1. henkilö, joka imartelee

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Hänen ylpeytensä ja imartelijat sanoivat hänelle, ettei sellainen oman maan mies voisi olla kukaan muu kuin sellainen suuri herra, joka on hyvin älykäs, mahtava ja kuuluisaa sukua, toisin sanoen — hän itse.
— Henryk Sienkiewicz, Herra Wolodyjowski I
Hän, joka hovimiesten ja imartelijain parissa oli ollut niin ujo ja epävarma, joka oli osottautunut niin heikoksi silloin, kun hänellä vielä oli valtaa, saavutti jälleen arvokkuutensa, kun hänen vihollisensa luulivat sen peräti hävittäneensä.
— Clara Tschudi, Marie Antoinette
Seneca oli kuitenkin tunnettu imartelija, joka ylisti elossa olevia keisareita, mutta haukkui heidän kuolleet edeltäjänsä.
— Wikipedia: Caligula

Englanninkieliset vastineet

  • flatterer
  • sweet talker
  • sycophant

Taivutustiedot

Taivutusluokka 12 (kulkija)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-elijɑ

Kaikki riimit
luokat:

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Imartelija. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/imartelija