in­di­ka­tii­vi

substantiivi/ˈindikɑtiːʋi/
Jaa

Merkitys

  1. (kielitiede)yleisin tapaluokka, jolla ei ole erityistä tunnistetta. Suomen kielessä indikatiivi ilmaisee toiminnan todelliseksi."Kudon" on kutoa-verbin indikatiivin ensimmäisen persoonan preesens.

Synonyymit

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.indicative mood, indicative
  • ruotsiindikativ
  • saksaIndikativ (m)
  • ranskaindicatif
  • venäjäизъявительное наклонение
  • esp.modo indicativo, indicativo (m)
  • viroindikatiiv, kindel kõneviis
  • italiaindicativo (m)
  • norjaindikativ

Hierarkia

Esimerkkilauseet

— Moodeja on oikeastaan myöskin vaan kaksi: indikatiivi ja konjunktiivi.
Kuuno A. Talvioja, Jaakko Juteini ja hänen kirjallinen toimintansa
Juteini jättää sitä paitse "tarkastajain" tutkinnon alaiseksi sen seikan, tokkohan k:ta saa käyttää n:n jäljessä nominatiivissa ja infinitiivissä muuttamalla sitä g:ksi genitiivissä ja indikatiivin preesensissä sekä näiden johdannaisissa: esim.
Kuuno A. Talvioja, Jaakko Juteini ja hänen kirjallinen toimintansa
Romanian verbien indikatiivin aikamuodot ovat preesens, imperfekti, perfekti, yksinkertainen perfekti, pluskvamperfekti, futuuri ja futuurin perfekti.
Wikipedia: Romanian kieli

Englanninkieliset vastineet

  • indicative
  • indicative mood

Esiintymistiheys

262 esiintymää · 0.1 / milj.

Suomi24
0.1
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
1.2
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 5

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviindikatiivi
Genetiiviindikatiivin
Partitiiviindikatiivia
Essiiviindikatiivina
Translatiiviindikatiiviksi
Inessiiviindikatiivissa
Elatiiviindikatiivista
Illatiiviindikatiiviin
Adessiiviindikatiivilla
Ablatiiviindikatiivilta
Allatiiviindikatiiville
Abessiiviindikatiivitta

Riimit

-iːʋi

Kaikki riimit
aiheet:
luokat:

Lähteet