in­di­ka­tii­vi

substantiivi/ˈindikɑtiːʋi/
Jaa
Viittaa artikkeliin

in-di-ka-tii-vi (5 tavua) · 11 kirjainta

Merkitys

  1. (kielitiede)yleisin tapaluokka, jolla ei ole erityistä tunnistetta. Suomen kielessä indikatiivi ilmaisee toiminnan todelliseksi."Kudon" on kutoa-verbin indikatiivin ensimmäisen persoonan preesens.

Synonyymit

Esimerkkilauseet

— Moodeja on oikeastaan myöskin vaan kaksi: indikatiivi ja konjunktiivi.
— Kuuno A. Talvioja, Jaakko Juteini ja hänen kirjallinen toimintansa
Juteini jättää sitä paitse "tarkastajain" tutkinnon alaiseksi sen seikan, tokkohan k:ta saa käyttää n:n jäljessä nominatiivissa ja infinitiivissä muuttamalla sitä g:ksi genitiivissä ja indikatiivin preesensissä sekä näiden johdannaisissa: esim. "Henki hengen, vanki vangin, lanka langan, tanko tangon, onkia ongin, wonkua wongun".
— Kuuno A. Talvioja, Jaakko Juteini ja hänen kirjallinen toimintansa
Romanian verbien indikatiivin aikamuodot ovat preesens, imperfekti, perfekti, yksinkertainen perfekti, pluskvamperfekti, futuuri ja futuurin perfekti.
— Wikipedia: Romanian kieli

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan indikatiivi lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Livvin tapaluokat ovat indikatiivi, konditionaali, potentiaali ja imperatiivi.
— Wikipedia: Livvinkarjala
Tapaluokkia oli neljä: indikatiivi, imperatiivi, optatiivi ja subjunktiivi.
— Wikipedia: Indoeurooppalainen kantakieli

Etymologia

Alkuperä
Kansainvälinen sana

Lähtökohtana lähinnä ranskan indicatif ’indikatiivi’ ← latinan modus indicativus ’ilmoittamisen tapaluokka’, jossa modus ’tapaluokka’ + indicativus ’ilmoittamiseen liittyvä’ (johdos verbistä indicare ’osoittaa, ilmoittaa’, jossa in- ’päälle, sisään’ + dicare ’julistaa’).

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.indicative mood, indicative
  • ruotsiindikativ
  • saksaIndikativ (m)
  • ranskaindicatif
  • venäjäизъявительное наклонение
  • esp.modo indicativo, indicativo (m)
  • viroindikatiiv, kindel kõneviis
  • italiaindicativo (m)
  • norjaindikativ

Hierarkia

Englanninkieliset vastineet

  • indicative
  • indicative mood

Esiintymistiheys

262 esiintymää · 0.1 / milj.

Suomi24
0.1
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
1.2
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 5 (risti)

Yleisimmät: indikatiivi 49 % · indikatiivin 41 % · indikatiivissa 10 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-iːʋi

Kaikki riimit
aiheet:
luokat:

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Indikatiivi. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/indikatiivi