jussiivisubstantiivi
/ˈjusːiːʋi/
Merkitys
- 1.(kielitiede)velvoitetta, sallimista tai myönnytystä ilmaiseva ja imperatiivin kaltainen, mutta sitä vähemmän painokas tapaluokka, joka esiintyy mm. itämerensuomalaisissa ja seemiläisissä kielissä
Liittyvät sanat
Käännökset
- engl.jussive mood, jussive
- saksaJussiv (m)
- ranskajussif (m), le jussif
- virojussiiv
Esimerkkilauseet
Joissakin kieliopeissa verbin 3. persoonan ja passiivin imperatiivimuodoista käytetään nimitystä jussiivi.
Toisin kuin 2. persoonan imperatiivi, jussiivi saa yleensä subjektin.
Englanninkieliset vastineet
- jussive mood
- jussive
Taivutustiedot
Taivutusluokka 5
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | jussiivi |
| Genetiivi | jussiivin |
| Partitiivi | jussiivia |
| Essiivi | jussiivina |
| Translatiivi | jussiiviksi |
| Inessiivi | jussiivissa |
| Elatiivi | jussiivista |
| Illatiivi | jussiiviin |
| Adessiivi | jussiivilla |
| Ablatiivi | jussiivilta |
| Allatiivi | jussiiville |
| Abessiivi | jussiivitta |
Riimit
-usːiːʋi
Kaikki riimit