subjunktiivi
substantiivi/ˈsubjuŋktiːʋi/
Merkitys
- 1.latinan konjunktiivista kehittynyt, romaanisissä kielissä esiintyvä verbin tapaluokka, joka ilmaisee esim. toivottua tai epätodellista tapahtumaa; kielihistoriallisesti sama kuin joidenkin indo-eurooppalaisten kielten konjunktiiviSubjunktiivia ei ole suomessa ja se käännetään joko indikatiivilla tai konditionaalilla.
Synonyymit
Liittyvät sanat
Käännökset
- engl.subjunctive, subjunctive mood
- ranskasubjonctif (m)
- venäjäсослагательное наклонение
- esp.modo subjuntivo
Hierarkia
Yläkäsitteet
Esimerkkilauseet
Tapaluokkia ovat indikatiivi, subjunktiivi ja imperatiivi, joista kahdella ensiksi mainitulla on aikamuodot preesens ja preteriti.
Saksan, italian, ( klassisen) kreikan ja latinan kielissä samankaltainen kielioppiseikka - verbin tapaluokka - on konjunktiivi ( myös subjunktiivi -nimitystä esiintyy näissäkin yhteyksissä).
Englanninkieliset vastineet
- subjunctive
- subjunctive mood
Esiintymistiheys
83 esiintymää, 0.0 / milj.
Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
0.3
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0
Taivutustiedot
Taivutusluokka 5
| Nominatiivi | subjunktiivi |
| Genetiivi | subjunktiivin |
| Partitiivi | subjunktiivia |
| Essiivi | subjunktiivina |
| Translatiivi | subjunktiiviksi |
| Inessiivi | subjunktiivissa |
| Elatiivi | subjunktiivista |
| Illatiivi | subjunktiiviin |
| Adessiivi | subjunktiivilla |
| Ablatiivi | subjunktiivilta |
| Allatiivi | subjunktiiville |
| Abessiivi | subjunktiivitta |
Riimit
-iːʋi
Kaikki riimit