in­hot­tu

adjektiivi/ˈinhotːu(ˣ)/
Jaa

Johdettu sanasta: inhota

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. henkilö tai asia, jota inhotaan tai kohdellaan halveksivasti

Synonyymit ja vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

Hän oli kaikkialla inhottu, tuo kansleri.
— Alexandre Dumas, Josef Balsamo
Hän ei ollut koskaan ennen ajatellut, että Gorgo oli niin vihattu ja inhottu.
— Selma Lagerlöf, Peukaloisen retket villihanhien seurassa
Sen häviämisen tarkkaa ajankohtaa ei tiedetä; käytäntö vain hävisi purjelaivojen mukana, ja korvattiin pääasiassa raskaalla ja erittäin inhotulla kolilemppauksella eli hiilenlastauksella höyrylaivojen kattilahuoneissa.
— Wikipedia: Ruoska

Englanninkieliset vastineet

  • disliked
  • detested

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviinhottu
Genetiiviinhotun
Partitiiviinhottua
Essiiviinhottuna
Translatiiviinhotuksi
Inessiiviinhotussa
Elatiiviinhotusta
Illatiiviinhottuun
Adessiiviinhotulla
Ablatiiviinhotulta
Allatiiviinhotulle
Abessiiviinhotutta

Lähteet