Asiasanasto.fi

inst­ruk­tii­vi

substantiivi/ˈinstruktiːʋi/
Jaa

Merkitys

  1. (kielitiede)sijamuoto, joka ilmaisee keinoa tai tapaa. Suomen instruktiivin tunnus on sijapääte -n, ja sitä käytetään lähinnä monikossa ja kiteytyneissä sanonnoissa: ”kirjoitin tämän omin päin”, ”menen kotiin jalan”.

Synonyymit

Käännökset

  • saksaInstruktiv (m)
  • ranskainstructif (m)
  • esp.instructivo (m)

Esimerkkilauseet

"Penetrativus", "" illatiivia, "Descriptivus", "" instruktiivia.
— Kuuno A. Talvioja, Jaakko Juteini ja hänen kirjallinen toimintansa
Verbien toisen infinitiivin instruktiivi ilmaisee tekemisen tapaa tai samanaikaista tekemistä: tuli juosten, söi seisten, puhui huutaen.
— Wikipedia: Instruktiivi

Esiintymistiheys

132 esiintymää · 0.1 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.3
Reddit
1.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 5

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviinstruktiivi
Genetiiviinstruktiivin
Partitiiviinstruktiivia
Essiiviinstruktiivina
Translatiiviinstruktiiviksi
Inessiiviinstruktiivissa
Elatiiviinstruktiivista
Illatiiviinstruktiiviin
Adessiiviinstruktiivilla
Ablatiiviinstruktiivilta
Allatiiviinstruktiiville
Abessiiviinstruktiivitta

Riimit

-iːʋi

Kaikki riimit

Lähteet