1tapa1 – tottumus, käytäntö, sääntö, keino
- Vanhin tieto
- Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
- Levinneisyys
- yleinen
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro, liivi
Lähtökohta: joko ← balttilainen, vertaa liettua dabà ’luonto; tapa; luonne, ominaisuus’, latvia daba ’sama merkitys’
tai ← kantagermaani *daƀō (varhaiskantagermaani *daƀā), johon vertaa s.v. tavata1 main. ’sopimista’ merk. germaaninen sanoja; tätä sanuetta vastaavaa nominia ei ole todettavissa, ja siksi toistakin germaaninen originaalia on pidetty mahdollisena: kantagermaani *þawwa (tai varhaiskantagermaani *þawa), vertaa anglosaksi ðeaw ’tapa, käytöstapa; käytäntö’, ge-ðīewe ’tavallinen’.
Vastineet sukukielissä (7 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | tapa ’tapa, luonto’, tavallīn ’tavallinen’, tavvoittā ’olla tapana’ |
|---|
| karjala | tapa ’tapa; käytös; luonne; paha sisu, kiukku, häijyys, äkkipikaisuus’, tavalline ’tavallinen; jnk tapainen; kohtalainen’, tavatoin ’sävyisä, hyväluontoinen’ |
|---|
| lyydi | taba ’tapa; luonne’ |
|---|
| vepsä | taba ’käytös, luonne; huono käytös’, tabakaz ’omapäinen, uppiniskainen’, tabatō ’huonotapainen’ |
|---|
| vatja | tapa ’tapa, tottumus; taipumus; luonne’, tavalin ’kunnollinen, melkoinen’ |
|---|
| viro | tava ’tapa’, tavatseda ’olla tapana’, tavaline (kirjak., ← suomi) ’tavallinen’ |
|---|
| liivi | dabā ’luonto; luonne, ominaisuus; tottumus’ |
|---|
(suomi → pohjoissaame dappe (eteläsaame ruotsinsaame luulajansaame inarinsaame) ’tapa’)
Samaa juurta olevia sanoja
2tapa2 – avaimen lehdessä oleva pykälä ja sitä vastaava nystyrä lukossa
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan tavata yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 4 muuta kieltä
Lähtökohta: joko ? ← germaaninen *daƀan-, vertaa gootti ga-daban ’tapahtua’, ga-dof ’sopiva, sovelias’, anglosaksi ge-dafen ’sopiva’, alasaksa deftig ’kunnollinen, oiva’
katso erikseen tapahtua; takaperoisjohd:na tähän kuulunee myös tapa (LönnrLis 1886; Karkku) ’avaimen lehdessä oleva pykälä ja sitä vastaava (= siihen osuva) nystyrä lukossa’
Vastineet sukukielissä (10 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | tavata ’saada kiinni, tavata; yllättää; ylettyä; riittää; sattua, osua; yrittää, pyrkiä, tavoitella’, tavvoittā ’tavoitella, tähdätä’ |
|---|
| karjala | tavata ’tavata, kohdata, tavoittaa, ylettyä; osua; tarttua; yllättää’, tavoittoa ’ottaa kiinni, tavoittaa, pyydystää; tavoitella, yrittää, pyrkiä; riittää; yllättää’ |
|---|
| lyydi | tabada ’tavata; tavoittaa’, taboitelda ’tavoitella’, taboittada ’tavoittaa, ottaa kiinni; yllättää’ |
|---|
| vepsä | tabata ’tavoittaa, ottaa kiinni, tarttua’, taboit́üuda ’tavoitella, ottaa kiinni’ |
|---|
| vatja | tavata (prs. tapāb) ’tavata, tavoittaa; ylettyä’ |
|---|
| viro | tabada ’saavuttaa, saada kiinni; osua, sattua’, taba ’(riippu)lukko, salpa’ |
|---|
| liivi | taʾbbə ’arvata, ratkaista arvoitus’, tabā ’riippulukko’ |
|---|
Kaukaisemmissa sukukielissä (epävarma)
| udmurtti | tupàni̮ ’sopia’ |
|---|
| komi | tope̮dni̮ ’puristaa, yhdistää, liittää’ |
|---|
| unkari | tapad ’tarttua kiinni’, tapaszt ’koskettaa; liittää’ |
|---|
jolloin kyseessä voisi olla alkuaan äänt. motivoitu sana (vertaa muita äänt. läheisiä, (alkuaan) ’tarttumista’ merkitseviä sanoja s.v. tahtoa, takistua, tarttua sekä tappaa, taputtaa, joiden alkumerk. mahdollisesti ’koskettaa’).
Samaa juurta olevia sanoja