it­se­i­ro­ni­a

substantiivi/ˈitse(ˣ)ˌironiɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

it-se-i-ro-ni-a (4 tavua) · 10 kirjainta

Yhdyssana: itse + ironia

Merkitys

  1. itsensä halventamista ja vähättelemistä; omalla kustannuksellaan vitsailemista, kykyä tehdä pilkkaa itsestäänEsimerkki itseironiasta: Kaisa pudotti vahingossa kahvipannun maahan ja huudahti: ”Olenpas taitava!”

Esimerkkilauseet

Harvinaisen miellyttävällä, humoristisella tavalla esitetty itseironia — Horatius ajaa lopuksi Davuksen ulos — tulkitsee näissä säkeissä kuin ohimennen runoilijan vapausihanteen: sisällinen vapaus vasta tekee ihmisen todella itsenäiseksi.
— Eino Railo, Yleisen kirjallisuuden historia I
Sakarila on pääsemässä takaisin tavanomaiseen itseironiaansa eikä viitsi vastailla Pekoselle enää vakavasti.
— Reino Rauanheimo, Aseveli-ilta
Kannunvalajat osoitti itseironian tajua valitessaan nimeään, sillä näytelmässä pilkataan nimenomaan politiikan harrastelijoita, jollaisia valtiotieteiden ylioppilaatkin ovat.
— Wikipedia: Kannunvalajat

Etymologia

itse + ironia

Käännökset

  • engl.self-deprecation

Englanninkieliset vastineet

  • self-deprecation

Esiintymistiheys

3 025 esiintymää · 1.2 / milj.

Suomi24
1.3
Sanomalehdet
0.8
Aikakauslehdet
0.9
Wikipedia
0.3
Reddit
2.2
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 12 (kulkija)

Yleisimmät: itseironiaa 50 % · itseironia 25 % · itseironian 12 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-iɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Itseironia. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/itseironia