Asiasanasto.fi

itseironia

substantiivi

/ˈitse(ˣ)ˌironiɑ/

Yhdyssana: itse + ironia

Merkitys

  1. 1.itsensä halventamista ja vähättelemistä; omalla kustannuksellaan vitsailemista, kykyä tehdä pilkkaa itsestäänEsimerkki itseironiasta: Kaisa pudotti vahingossa kahvipannun maahan ja huudahti: ”Olenpas taitava!”

Etymologia

itse + ironia

Käännökset

  • engl.self-deprecation

Esimerkkilauseet

Harvinaisen miellyttävällä, humoristisella tavalla esitetty itseironia — Horatius ajaa lopuksi Davuksen ulos — tulkitsee näissä säkeissä kuin ohimennen runoilijan vapausihanteen: sisällinen vapaus vasta tekee ihmisen todella itsenäiseksi.

Eino Railo, Yleisen kirjallisuuden historia I

Sakarila on pääsemässä takaisin tavanomaiseen itseironiaansa eikä viitsi vastailla Pekoselle enää vakavasti.

Reino Rauanheimo, Aseveli-ilta

Hän toteaa runsaat vessa - ja seksijutut, ja Majanderin tavoin hänkin huomauttaa, että Blasimia saattaisi syyttää mieskatseesta, mutta hän toteaa kuitenkin jutut niin yliampuviksi, että se kääntyy itseironiaksi.

Wikipedia: Allah99

Englanninkieliset vastineet

  • self-deprecation

Esiintymistiheys

3 025 esiintymää, 1.2 / milj.

Suomi24
1.3
Sanomalehdet
0.8
Aikakauslehdet
0.9
Wikipedia
0.3
Reddit
2.2
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 12

Nominatiiviitseironia
Genetiiviitseironian
Partitiiviitseironiaa
Essiiviitseironiana
Translatiiviitseironiaksi
Inessiiviitseironiassa
Elatiiviitseironiasta
Illatiiviitseironiaan
Adessiiviitseironialla
Ablatiiviitseironialta
Allatiiviitseironialle
Abessiiviitseironiatta

Riimit

-iɑ

Kaikki riimit