it­se­i­va

substantiivi/ˈitse(ˣ)ˌiʋɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

it-se-i-va (3 tavua) · 7 kirjainta

Yhdyssana: itse + iva

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. itseensä kohdistuva ironia tai itselle nauraminen

Esimerkkilauseet

Ja niistä on kertynyt tämä tekojen teko — miehen sanaton tunnustus... (Naurahtaen, iloisessa itseivassa.) Minä kun olen niin hemmetin huono puhuja, niin...
— Lauri Haarla, Kunnian mies
Kaarina Degenin loppusanoista oli helähtänyt etupäässä hulluttelun halua ja, ehkäpä, itseivaa.
— Lauri Haarla, Kurkien taru
Totisesti viisas, koskapa siinä pilkahtelee sellaistakin kuin huumoria ja itseivaa.
— Joel Lehtonen, Rai Jakkerintytär

Taivutustiedot

Taivutusluokka 9 (kala)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-iʋɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Itseiva. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/itseiva