itseiva
substantiivi/ˈitse(ˣ)ˌiʋɑ/it-se-i-va (3 tavua) · 7 kirjainta
Merkitys
(käännetty englannista)- itseensä kohdistuva ironia tai itselle nauraminen
Esimerkkilauseet
Ja niistä on kertynyt tämä tekojen teko — miehen sanaton tunnustus...
(Naurahtaen, iloisessa itseivassa.) Minä kun olen niin hemmetin huono puhuja, niin...Kaarina Degenin loppusanoista oli helähtänyt etupäässä hulluttelun halua ja, ehkäpä, itseivaa.Totisesti viisas, koskapa siinä pilkahtelee sellaistakin kuin huumoria ja itseivaa.Taivutustiedot
Taivutusluokka 9 (kala)
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Riimit
-iʋɑ
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Itseiva. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/itseiva