jo­ko

adverbi, konjunktio/ˈjoko/
Jaa
Viittaa artikkeliin

jo-ko (2 tavua) · 4 kirjainta · Suomen kielen 603. yleisin sana

Merkitykset

  1. aikaa kysyvä jo + -koJoko olemme perillä?
  2. (rinnkonj)~ ... tai ilmaisee valintaa kahdesta mahdollisestaMenen lomalle joko Espanjaan tai Turkkiin.

Esimerkkilauseet

Vietimme rauhattoman yön, koska varmasti uskoimme joko vaaran olevan niin suuren, etteivät suojelijamme uskaltaneet avustaa meitä, tai heidän muuttaneen mieltänsä ja kavaltaneen meidät, jättäen meidät tulemaan toimeen omin neuvoinemme.
— Frederick Marryat, Peter Simple merillä
Karhunlihoja tuotiin metsästä joko korennolla kantaen taikka hevosella, jonka joku miehistä kävi hakemassa.
— Kaarle Krohn, Suomalaisten runojen uskonto
Tulipora on keppi, jota on pyöritelty nopeaan tahtiin joko kämmenten välissä tai jousen avulla, samalla, kun sen päätä on painettu puuta vasten.
— Wikipedia: Palaminen

Etymologia

1joko1 – jo

Sanakirjassa
Käsitellään sanan jo yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro, liivi

Lainalähde: Todennäköisesti ← germaaninen, vertaa gootti ju ’jo; nyt’, muinaisalasaksa eli muinaissaksi iu, giu, gio, muinaisyläsaksa ju, giu ’jo’; sanalle esitetty balttilainen alkuperä, vertaa liettua, latvia jau ’jo’, on vähemmän todennäköinen. Liivissä lienee joka tapauksessa myöhempää latvian vaikutusta, ehkä myös päinvastoin.

Vastineet sukukielissä (7 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenjo
karjalajo ’jo; enää; -pa, -pä; jopa, vieläpä; -han, ‑hän, toki; kyllä(pä)’, joko ’joko; -ko, ‑kö, tokko’
lyydid́o ’jo; kyllä, ‑kin; no’
vepsäjo, d́o, ǵö ’jo’, jogo, ǵögo ’joko’
vatjajo ’jo, jopa; enää’, joko
viroju, eteläviro jo ’‑han, ‑hän; jo’, juba, eteläviro joba ’jo; ‑pa’
liivijo, ju, je̮, jubā, je̮bā, je̮vā ’jo; -han, ‑hän’

Kaukaisemmissa sukukielissä

–(luultavasti suomi →) saame juo, jo ’jo’, luulajansaame juoku(s), juku, pohjoissaame juogo, jogo, inarinsaame juo-uv, koltansaame jo-go ’joko’.

Samaa juurta olevia sanoja

2joko2 – porojen, ihmisten, reen tai ahkion lumeen jättämä ura; porojoukko

Alkuperä
Lainasana (saame)
Sanakirjassa
Käsitellään sanan jokos yhteydessä
Vastineita
karjala
  1. suomijokos
  2. saamevertaa koltansaame čuɛγγas, kildininsaame čuegas ’talvitie’

Tätä sanuetta muistuttavat myös (Peräpohja) jolos ’porojen lumeen tallaama polku’ (ehkä ← luulajansaame, vertaa luulajansaame jålå̄s ’lumeen tallattu polku’, jållåt ’kiertää, kulkea ympäri’) ja jotos, katso tätä.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

karjalajokos, jokoh, d́okko ’tie, ura, eläinten polku’

(tai suomi →)

Samaa juurta olevia sanoja

Liittyvät sanat

Esiintymistiheys

513 735 esiintymää · 195.7 / milj.

Suomi24
199.7
Sanomalehdet
115.9
Aikakauslehdet
241.8
Wikipedia
208.7
Reddit
276.2
Tekstitykset
152.5

Riimit

-oko

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Joko. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/joko