jut­kut­taa

verbi
Jaa
Viittaa artikkeliin

jut-kut-taa (3 tavua) · 9 kirjainta

Merkitys

  1. (alatyyliä)(transitiivinen)saada uskomaan totuudenvastainen asia, huijataIevan äiti se tyttöösä vahti, vaan kyllähän Ieva sen jutkutti.

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Mutta mäkin hämmästyyn ja epäälin jotta eikhän täs meinata meitä rumasti jutkuttaa, ku näin Parkkinan kylän rannas miähen noukkivan kuivalla maalla verkosta kaloja koppahansa.
— Jaakkoo Vaasan, Petsamhon valaskaloja onkimhan
Min'en uskonu sitä, virnistelin vain niinku ainakin se, jota meinathan jutkuttaa — sillä naiset on kiäriä kaveria!
— Jaakkoo Vaasan, Valiojutut II
Astua jutkuttaa siinä täytyi.
— Maiju Lassila, Kilpakosijat

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan petkuttaa yhteydessä

V:iin pettää1 liittyvä kontam.-tyyppinen muodoste, jonka lisäaineksena voi olla joko v. jutkuttaa, vertaa jutku (LönnrLis 1886 ’kepponen’; näiden alkuperä tosin on myös epäselvä) tai metku (johon vertaa metka, katso tätä).

Samaa juurta olevia sanoja

Yhdyssanat ja johdokset

Johdokset

Liittyvät sanat

Käännökset

  • italiafregare, raggirare

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Jutkuttaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/jutkuttaa