juur­tu­mi­nen

substantiivi/ˈjuːrtuminen/
Jaa

Johdettu sanasta: juurtua

Merkitys

  1. teonnimi verbistä juurtua

Etymologia

juurtua + johdin -minen

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.entrenchment

Hierarkia

Esimerkkilauseet

— Kotitarpeen viinanpolton juurtuminen maalaisoloihin.
Väinö Voionmaa, Tampereen kaupungin historia I
Loihan kristinuskon juurtuminen Länsi-Suomessa katkeran vastakohdan suomalaisten ja Novgorodin vaikutuksen alaisena olevien karjalaisten välille.
Rudolf Dillström, Kalevala ja meri
Roomalaiskauden loppuvaiheessa alkanut kristinuskon juurtuminen löi oman voimakkaan leimansa Normandiaan.
Wikipedia: Normandia

Englanninkieliset vastineet

  • rooting
  • entrenchment

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiivijuurtuminen
Genetiivijuurtumisen
Partitiivijuurtumista
Essiivijuurtumisena
Translatiivijuurtumiseksi
Inessiivijuurtumisessa
Elatiivijuurtumisesta
Illatiivijuurtumiseen
Adessiivijuurtumisella
Ablatiivijuurtumiselta
Allatiivijuurtumiselle
Abessiivijuurtumisetta

Riimit

-inen

Kaikki riimit
aiheet:
luokat:

Lähteet