Asiasanasto.fi

juurtuminen

substantiivi

/ˈjuːrtuminen/

Johdettu sanasta: juurtua

Merkitys

  1. 1.teonnimi verbistä juurtua

Etymologia

juurtua + johdin -minen

Käännökset

  • engl.entrenchment

Hierarkia

Esimerkkilauseet

— Kotitarpeen viinanpolton juurtuminen maalaisoloihin.

Väinö Voionmaa, Tampereen kaupungin historia I

Loihan kristinuskon juurtuminen Länsi-Suomessa katkeran vastakohdan suomalaisten ja Novgorodin vaikutuksen alaisena olevien karjalaisten välille.

Rudolf Dillström, Kalevala ja meri

Roomalaiskauden loppuvaiheessa alkanut kristinuskon juurtuminen löi oman voimakkaan leimansa Normandiaan.

Wikipedia: Normandia

Englanninkieliset vastineet

  • rooting
  • entrenchment

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

Nominatiivijuurtuminen
Genetiivijuurtumisen
Partitiivijuurtumista
Essiivijuurtumisena
Translatiivijuurtumiseksi
Inessiivijuurtumisessa
Elatiivijuurtumisesta
Illatiivijuurtumiseen
Adessiivijuurtumisella
Ablatiivijuurtumiselta
Allatiivijuurtumiselle
Abessiivijuurtumisetta

Riimit

-inen

Kaikki riimit