kaa­ris­taa

verbi/ˈkɑːristɑːˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kaa-ris-taa (3 tavua) · 9 kirjainta

Merkitys

Esimerkkilauseet

Siihen moitamies sai kaaristheella, lujalla nuoralla, kaaristheen rinkkoihin pujotellen nuorittaa, kaaristaa, tavaransa ja neuvonsa, sekä sitten heittää veturin vetolämpsän ympäri hartioittensa ja lähteä hiihtämään.
— Samuli Paulaharju, Sompio
Kun minä tapaan kissan, sanon: "Misse parka!" ja pysähdyn silittämään sen selkää ja raappimaan sen kaulaa, ja kissa nostaa häntänsä pystyyn, kaaristaa selkänsä ja pukkaa päätään housuihini, ja kaikki on sopua ja rauhaa.
— Jerome K. Jerome, Kolme miestä veneessä
Piššan Paššan poika kukistaa, Staalun kanssa kaaristaa, hieroo, maata Vasten survii, tarkoin kysyy: "Kumman nyt valitset: rantaa myöten menet, (lähdet maanpakoon) vai palvelet?
— Otto Donner, Lappalaisia lauuja

Etymologia

Alkuperä
Lainasana (pohjoissaame)
Vanhin tieto
Christfrid Ganander, 1786
Levinneisyys
Peräpohja Länsipohja

Lähtökohta: ← pohjoissaame, vertaa pohjoissaame gārâstit (eteläsaame piitimensaame inarinsaame koltansaame kildininsaame turjansaame) ’sitaista tavarat kiinni ahkioon’, pohjoissaame gārâstâk (eteläsaame luulajansaame inarinsaame koltansaame turjansaame) ’ahkion kuormaside’, johd:ia verbistä saame gārrât ’köyttää ahkioon’ (? = mordva karks ’vyö’). — saame → venäjä murt. karastít́ ’köyttää kuorma ahkioon’, kárastiga, ? árestega ’suopunki’.

Samaa juurta olevia sanoja

Taivutustiedot

Taivutusluokka 53 (muistaa)

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin kaaristaa taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäkaaristankaaristinolen kaaristanutolin kaaristanut
sinäkaaristatkaaristitolet kaaristanutolit kaaristanut
hänkaaristaakaaristion kaaristanutoli kaaristanut
mekaaristammekaaristimmeolemme kaaristaneetolimme kaaristaneet
tekaaristattekaaristitteolette kaaristaneetolitte kaaristaneet
hekaaristavatkaaristivatovat kaaristaneetolivat kaaristaneet
passiivikaaristetaankaaristettiinon kaaristettuoli kaaristettu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäkaaristaisinolisin kaaristanut
sinäkaaristaisitolisit kaaristanut
hänkaaristaisiolisi kaaristanut
mekaaristaisimmeolisimme kaaristaneet
tekaaristaisitteolisitte kaaristaneet
hekaaristaisivatolisivat kaaristaneet
passiivikaaristettaisiinolisi kaaristettu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäkaarista—
hänkaaristakoonolkoon kaaristanut
mekaaristakaamme—
tekaaristakaa—
hekaaristakootolkoot kaaristaneet
passiivikaaristettakoonolkoon kaaristettu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäkaaristanenlienen kaaristanut
sinäkaaristanetlienet kaaristanut
hänkaaristaneelienee kaaristanut
mekaaristanemmelienemme kaaristaneet
tekaaristanettelienette kaaristaneet
hekaaristanevatlienevät kaaristaneet
passiivikaaristettaneenlienee kaaristettu

Infinitiivit

1. infinitiivikaaristaa
1. inf. pitkä muotokaaristaakseen
2. inf. inessiivikaaristaessa
2. inf. inessiivi, passiivikaaristettaessa
2. inf. instruktiivikaaristaen
3. inf. inessiivikaaristamassa
3. inf. elatiivikaaristamasta
3. inf. illatiivikaaristamaan
3. inf. adessiivikaaristamalla
3. inf. abessiivikaaristamatta
3. inf. instruktiivikaaristaman
4. infinitiivikaaristaminen
5. infinitiivikaaristamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippikaaristava
Passiivin 1. partisiippikaaristettava
Aktiivin 2. partisiippikaaristanut
Passiivin 2. partisiippikaaristettu
Agenttipartisiippikaaristama
Kieltopartisiippikaaristamaton

Riimit

-ɑːristɑː

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kaaristaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kaaristaa