- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan kalma yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 4 muuta kieltä
Lähtökohta: Myös germaaninen alkuperää on pidetty mahdollisena: kantagermaani *skalman-, vertaa muinaisyläsaksa scalmo, keskiyläsaksa schalme, keskialasaksa schelme ’kuolema, rutto, (kuollut) ruumis’ (vertaa kelmi, joka on lainaa samasta sanueesta). Sen sijaan nykyruotsi murt. kalm ’kiviröykkiö; muinainen sankarihauta’ (riimukirj. mon. kalmarna, muinaisnorja kalmarnir, nykyruotsi pn. Kalmar) ei voine olla yhteydessä suomi sanaan.
itämerensuomi kalmisto → venäjä vanh. ja murt. kolomišče ’hautausmaa’.
Vastineet sukukielissä (10 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | kalmat, kalmoit (mon.) ’hautausmaa’ |
|---|---|
| karjala | kalma ’hauta, hautausmaa; kuolema; kuolleesta tarttunut paha; kalmanväki’, kalmismoa, kalmašikko, kalmisto ’hautausmaa’, kalmakka, ‑o, kalmie ’kalvakka, laiha ja kalpea’, kalmeta ’kalveta’ |
| lyydi | kalm(e̮) ’hauta(kumpu)’, kalmižom, kalmižmoa ’hautausmaa’ |
| vepsä | kaum, koum ’hauta(kumpu)’, koumžom, koumišt ’hautausmaa’ |
| vatja | kalma ’hauta’, kalmad, ‑od ’hautausmaa’ |
| viro | kalm (g. ‑u, ‑o) ’(vihkimätön, pakanallinen) hautauspaikka, hautakumpu’, kalmuline ’hautajaisvieras’, eteläviro kalmistu ’hautausmaa’ |
| liivi | kālma ’hautakumpu’ |
Kaukaisemmissa sukukielissä
| – | ? luulajansaame kuolmōi ’iltahämärä’, kuolmutit ’hämärtää’, pohjoissaame guolmâs ’kalpea’, guolˈbmât ’tulla kuoleman kalpeaksi (pelosta, sairaudesta); nousta (kuu), paistaa kelmeästi’ (pohjoissaame galˈbme (eteläsaame piitimensaame luulajansaame kildininsaame turjansaame) ’paikka mistä on löydetty ruumis tai luita, hauta; kauan ulkosalla maassa ollut ruumis’ todennäköisesti ← suomi) |
|---|---|
| ersämordva | ersämordva kalmo, mokšamordva kalma ’hauta’ |
| – | ? nenetsi χāĺḿer |
| enetsi | kameðo ’(kuollut) ruumis’ |
| kamassi | kolmə ’vainajan henki’. |