kal­ma

substantiivi/ˈkɑlmɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kal-ma (2 tavua) · 5 kirjainta

Merkitys

  1. (vanhahtava)kuolema

Synonyymit ja vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

A. Kuollut maahan pantanehen, hautahan hakattanehen; sija on maassa kuollehella, kalmassa kaonnehella.
— Kaarle Krohn, Suomalaisten runojen uskonto
Kun sa suistut, suu veressä, revontulten roihutessa hangelle, havahtuakses Kalman koura olkapäilläs, yksi on laulu ylväs laulu: — Ole kiitetty, elämä!
— Uuno Kailas, Uni ja kuolema
Junni osoitti sairaalloista kiinnostusta kalmoihin, ja hän jopa pyrki ruumishuoneelle töihin, jonne häntä ei kuitenkaan huolittu.
— Wikipedia: Ismo Junni

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan kalma lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Zoën posket valahtivat kalman kalpeiksi, ja hänen silmänsä kiiluivat uhkaavasti.
— F. Marion Crawford, Arethusa
Kalman kalpeus levisi hänen kasvoilleen, mutta lihaskaan ei niillä värähtänyt.
— Robert Heymann, Golgatalta Roomaan
Kalman karvaisena Klaus jätti isän huutamaan ja meni suoraan Marian kamariin.
— K. J. Gummerus, Ylhäiset ja alhaiset
Rakennusten rauniot savusivat, ja yli kaiken levisi inhoittava kalman haju.
— Aarno Karimo, Tykkimiehen muistelmia Karjalan rintamalta

Etymologia

Vanhin tieto
1644
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 4 muuta kieltä

Lähtökohta: Myös germaaninen alkuperää on pidetty mahdollisena: kantagermaani *skalman-, vertaa muinaisyläsaksa scalmo, keskiyläsaksa schalme, keskialasaksa schelme ’kuolema, rutto, (kuollut) ruumis’ (vertaa kelmi, joka on lainaa samasta sanueesta). Sen sijaan nykyruotsi murt. kalm ’kiviröykkiö; muinainen sankarihauta’ (riimukirj. mon. kalmarna, muinaisnorja kalmarnir, nykyruotsi pn. Kalmar) ei voine olla yhteydessä suomi sanaan.

itämerensuomi kalmisto → venäjä vanh. ja murt. kolomišče ’hautausmaa’.

Vastineet sukukielissä (10 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenkalmat, kalmoit (mon.) ’hautausmaa’
karjalakalma ’hauta, hautausmaa; kuolema; kuolleesta tarttunut paha; kalmanväki’, kalmismoa, kalmašikko, kalmisto ’hautausmaa’, kalmakka, ‑o, kalmie ’kalvakka, laiha ja kalpea’, kalmeta ’kalveta’
lyydikalm(e̮) ’hauta(kumpu)’, kalmižom, kalmižmoa ’hautausmaa’
vepsäkaum, koum ’hauta(kumpu)’, koumžom, koumišt ’hautausmaa’
vatjakalma ’hauta’, kalmad, ‑od ’hautausmaa’
virokalm (g. ‑u, ‑o) ’(vihkimätön, pakanallinen) hautauspaikka, hautakumpu’, kalmuline ’hautajaisvieras’, eteläviro kalmistu ’hautausmaa’
liivikālma ’hautakumpu’

Kaukaisemmissa sukukielissä

–? luulajansaame kuolmōi ’iltahämärä’, kuolmutit ’hämärtää’, pohjoissaame guolmâs ’kalpea’, guolˈbmât ’tulla kuoleman kalpeaksi (pelosta, sairaudesta); nousta (kuu), paistaa kelmeästi’ (pohjoissaame galˈbme (eteläsaame piitimensaame luulajansaame kildininsaame turjansaame) ’paikka mistä on löydetty ruumis tai luita, hauta; kauan ulkosalla maassa ollut ruumis’ todennäköisesti ← suomi)
ersämordvaersämordva kalmo, mokšamordva kalma ’hauta’
–? nenetsi χāĺḿer
enetsikameðo ’(kuollut) ruumis’
kamassikolmə ’vainajan henki’.

Samaa juurta olevia sanoja

Yhdyssanat ja johdokset

Johdokset

Esiintymistiheys

2 364 esiintymää · 0.9 / milj.

Suomi24
0.8
Sanomalehdet
0.8
Aikakauslehdet
0.8
Wikipedia
2.5
Reddit
0.3
Tekstitykset
1.2

Taivutustiedot

Taivutusluokka 9 (kala)

Yleisimmät: kalman 62 % · kalma 24 % · kalmoja 4 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ɑlmɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kalma. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kalma