kel­mi

substantiivi/ˈkelmi/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kel-mi (2 tavua) · 5 kirjainta

Merkitykset

  1. tarinassa päähahmon vastustaja
  2. roisto, konnaSe kelmi joutaisi Kakolaan loppuiäkseen!

Synonyymit ja vastakohtasanat

Vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

Ken ampuu perhoja, on hupsu, kelmi.
— Zacharias Topelius, Lukemisia lapsille 3
Jos on kelmiä keralla, Niin on maassa miehiäkin; Onhan joukossa jotain, Kun on niin sukumme suuri.
— Paavo Korhonen, Viisikymmentä runoa ja kuusi laulua
Hän oli varas, kelmi ja veijari, joka nautti ympäristönsä vähäväkisten suojelua ja arvostusta.
— Wikipedia: Anders Wilhelm Perttunen

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan kelmi lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Adjektiivit
Lisäksi myöhempi huijarisarja Kelmien kerho perustuu monilta ideoiltaan ja teemaltaan Puhallukseen.
— Wikipedia: Puhallus
Sillä jo keväällä hän kehui Anttia, vanha kelmi!
— Väinö Kataja, Koskenlaskijan morsian
Mutta todennäköisesti hän on oikeassa, tuo kelmi mies!
— Maila Talvio, Linnoituksen iloiset rouvat

Etymologia

1kelmi1 – veijari, konna; kansalaisluottamusta vailla oleva

Alkuperä
Lainasana (nykyruotsi: skälm)
Vanhin tieto
Hardevicus Henrici, 1642
Levinneisyys
laajalti murt.

Lähtökohta: ← nykyruotsi skälm ’veitikka, velikulta, veijari, konna’ = nykynorja skjelm ’sama merkitys’, muinaisnorja skelmir ’piru’, nykytanska skælm jne. ← keskialasaksa schelm, ‑e ’kelmi, veijari; eläimen haaska’, keskiyläsaksa schelm ’(etenkin karja)rutto; haaska; huono ihminen’ jne. — vatja škelmi, viro kelm (g. ‑i) ’petturi, kelmi, huijari, veitikka, veijari’ joko samasta lähteestä tai ← saksa; liivi škeĺm ’kelmi’ ← keskialasaksa; pohjoissaame skælˈbmâ (luulajansaame inarinsaame) ’kelmi, konna’ ← skandinaavinen.

2kelmi2 – kalvo, kaihi, pintakerros, nila yms.

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kelme yhteydessä
Vastineita
pohjois- eli vienankarjala, viro, komi
Vastineet sukukielissä (3 kieltä)

Lähisukukielissä

pohjois- eli vienankarjalapohjois- eli vienankarjala kelmu ’ohut ketto, kalvo, kelmu’
virokelme, kelm (g. kelme), kõlme, kõlm ’kelmu, ketto, kalvo’, vertaa myös kilme ’kalvo, kelmu, marraskesi’

Kaukaisemmissa sukukielissä (epävarma)

komikeń, kiń (vart. keńi̮-, kińi̮- ? ← *keńmi̮-, *kińmi̮-) ’kalvo, ohut kelmu esimerkiksi keitetyn maidon tai lihaliemen päällä’.

Samaa juurta olevia sanoja

Englanninkieliset vastineet

  • villain
  • yobbo
  • fox
  • knave

Esiintymistiheys

3 329 esiintymää · 1.3 / milj.

Suomi24
1.1
Sanomalehdet
1.0
Aikakauslehdet
0.8
Wikipedia
1.4
Reddit
0.6
Tekstitykset
3.2

Taivutustiedot

Taivutusluokka 5 (risti)

Yleisimmät: kelmi 43 % · kelmit 17 % · kelmien 17 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-elmi

Kaikki riimit
luokat:

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kelmi. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kelmi