- Alkuperä
- Käännöslaina
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan lintu yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 6 muuta kieltä
Lähtökohtana lähinnä ruotsin kanariefågel ’kanarialintu’, jossa kanarie-, lohkeama paikannimestä Kanarieöarna ’Kanarian saaret’ + fågel ’lintu’.
Linnut ovat peräisin muun muassa Kanarian saarilta.
Vastineet sukukielissä (12 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen, karjala | lintu |
|---|---|
| lyydi | lind(u) |
| vepsä | lind (mon. lindud) |
| vatja | lintu ’lintu’ |
| viro | lind (g. linnu) ’lintu; (murt. myös) mehiläinen; metsäneläin’ |
| liivi | lind (mon. līndəd, līndud) ’sama merkitys’ |
Kaukaisemmissa sukukielissä (epävarma)
| saame | lodˈde ’lintu’ |
|---|---|
| länsimari | länsimari lə̑δə̑, itämari luδo ’sorsa’ |
| etelämansi | etelämansi lōnt, itämansi lont, länsimansi pohjoismansi lunt ’hanhi’ |
| itähanti | itähanti lɔnt, etelähanti tunt, pohjoishanti lont ’sama merkitys’ |
| unkari | lúd ’villihanhi’; itämerensuomalaisen sanan yhdistäminen näihin edellyttää epäsäännöllistä vokaalimuutosta (1. tavussa *u → i); rinnastusta voidaan kuitenkin pitää tästä huolimatta varsin todennäköisenä |
. itämerensuomalaiseen sanaan niin ikään yhdistetty itähanti ḷünti, etelähanti pohjoishanti lintə ’pulmunen’ lienee kantahanti *ḷ:n perusteella katsottava nuoreksi sanaksi.
Lue myös Kotuksen kirjoitus lintu.