kan­gas­maa

Ehdotin, että kuitenkin kävelisimme kuivat kangasmaat, ne näet, joilla hakkuita oli toimitettu, ja ne, jotka Simeoni hyvin tunsi.

Ei tieten emo polonen, Eikä kantaja katala, Miss' on liikkuva lihansa, Wierevä oma verensä; Liekö maalla, vai merellä, Waiko suurella salolla, Käyneekö käpymäkeä, Kanarvaista kangasmaata, Wai lienee meren selällä, Lakehilla lainehilla.

Vesi on tummaa, joki virtaa useiden soiden ja rämeiden ohi, vaikka koskipaikat ovatkin kovaa kangasmaata.