kan­san­ru­nous

substantiivi/ˈkɑnsɑnˌrunous/
Jaa

Yhdyssana: kansa + runous

Merkitys

  1. kansan keskuudessa jo varhain syntynyt esityksellinen ja kerronnallinen sanallinen perinne, joka ilmenee mm. kertomarunoissa, saduissa, tarinoissa, lauluissa ja itkuvirsissäSuomen kansanrunoutta laajimmillaan edustaa muistiin merkitty Kalevala.

Etymologia

kansa + runous

Yhdyssanat ja johdokset

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.folk poetry
  • saksaVolksdichtung
  • ranskapoésie populaire
  • venäjänarodnaja poezija
  • esp.poesía tradicional, poesía folklórica
  • virorahvaluule
  • italiapoesia popolare

Esimerkkilauseet

Sielläkin ovat kansankieli, kansanrunous ja tarusto kaiken itsetietoisen taiteellisen toiminnan a ja o, alku- ja loppupiste, joita vain pieni, välkkyvä vesikaari toisiinsa yhdistää.
— Eino Leino, Kootut teokset XVI
Herjettyänsä voivottelemasta ja kiroilemasta alkoi puheena oleva henkilö todellakin laulaa yhtä noista kauniista saksalaisista renttulauluista, joita saksalaisessa kansanrunoudessa on yllin kyllin; erittäin soma niistä on se, jossa lutikoista puhutaan.
— Mór Jókai, Kiusaaja
Samoin kuin ikivanha kirjallisuus, jota voi olla myöhempinä aikoina vaikea ymmärtää ilman taustatietoja, myös kansanrunous on säilyttänyt uskollisesti vanhoja ilmauksia, joiden merkitykset ovat unohtuneet.
— Wikipedia: Sampo (Kalevala)

Englanninkieliset vastineet

  • folk poetry

Esiintymistiheys

1 145 esiintymää · 0.4 / milj.

Suomi24
0.1
Sanomalehdet
1.2
Aikakauslehdet
3.2
Wikipedia
5.8
Reddit
0.8
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivikansanrunous
Genetiivikansanrunouden
Partitiivikansanrunoutta
Essiivikansanrunoutena
Translatiivikansanrunoudeksi
Inessiivikansanrunoudessa
Elatiivikansanrunoudesta
Illatiivikansanrunouteen
Adessiivikansanrunoudella
Ablatiivikansanrunoudelta
Allatiivikansanrunoudelle
Abessiivikansanrunoudetta

Riimit

-unous

Kaikki riimit

Lähteet