suo­ma­lai­nen

adjektiivi, substantiivi, erisnimi/ˈsuo̯mɑlɑi̯nen/
Jaa
Viittaa artikkeliin

suo-ma-lai-nen (4 tavua) · 11 kirjainta · Suomen kielen 155. yleisin sana

Johdettu sanasta: Suomi

Merkitykset

  1. Suomesta peräisin oleva tai Suomeen liittyväJussipaita on perinteistä suomalaista muotoilua.
  2. pysyvästi Suomessa asuva henkilö
  3. Suomen kansalainen
  4. syntyperältään suomalainen

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Itse nimitys Joukio eli Joutio, ottaen huomioon myös Joukamoisen muunnos Joutamoinen, voitaisiin yhdistää virolaiseen jõud, 'voima', taikka suomalaiseen joukea, 'solakka, suurikasvuinen'.
— Kaarle Krohn, Suomalaisten runojen uskonto
Koko väestön Petsamonvuonossa olisi tämän mukaan pitänyt tehä noin 300 henkeä, joista noin 90 karjalaista, sama verta venäläisiä, 70 kolttaa, 35 lappalaista, toistakymmentä norjalaista (2 perhettä) sekä 1 suomalainen perhe.
— A. W. Ervasti, Suomalaiset Jäämeren rannalla
Näiden lisäksi huomattavia vähemmistöryhmiä kaupungissa ovat uzbekit, tadžikit, azerit, georgialaiset, moldovalaiset ja suomalaiset.
— Wikipedia: Pietari (kaupunki)

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan suomalainen lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan Suomi yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vatja, viro, liivi

Lainalähde: Lainaoriginaaleista on viime aikoina ollut eniten esillä ← baltti *šāma, nimitys, jolla on viitattu pronssikautisen Lounais-Suomen rannikkoalueeseen. balttilaisen sanan katsotaan olevan peräisin kantasuomen asusta *šämä, joka tuossa vaiheessa oli jäänyt merkitsemään Sisä-Suomen aluetta, ja jonka jatkajia ovat saamelaisten etnonyymi sabme ja suomi Häme, hämäläinen. s.v. Häme hyvin epävarmana mainittu selitys tämän kantasuomi *šämä sanankin balttilaisesta alkuperästä olisi tämän suomi nimen selityksen valossa katsottava paikkansa pitäväksi; kyseessä on siis alkuaan balttilainen sana *žemē ’maa’, josta ensimmäistä lainakerrostumaa edustavat mainitut sabme ja Häme sekä toista, kantasuomen ja kbaltin kautta tullutta, Suomi. Moninkertaista lainautumista on oletettava, jotta pystyttäisiin selittämään sanojen Suomi, Häme ja saame sabme poikkeukselliset äännesuhteet (kantabaltti *žeme → varhaiskantasuomi *šämä → balttilainen *šāma → kantasuomi *sōme). Äännesubstituutiot viimeisessä lainavaiheessa ovat samat kuin samanikäisissä germaaninen lainoissa, ja mahdollisena on pidettävä myös sitä, että sana olisi viime vaiheessa lainautunut suomeen germaaninen kielimuodon välityksellä.

Sanalle on annettu lukuisia eri selityksiä, lähtien suomenkielisistä äänteellisesti läheisistä sanoista suo (»suomaa» ’soinen maa’) ja suomu, jonka on ajateltu viittaavan totemismiin tai esihistorialliseen (kalannahka)vaatetukseen sekä sanaan suoda (»Jumalan suoma» tjs.). Osin sananmuodostuksen, osin semantiikan kannalta nämä ovat sopimattomia sanojen suomi, suomalainen lähtökohdaksi. Sanan alkuperän selvittäminen on erityisen työlästä siksi, että koska kyseessä on erisnimi (oli se sitten alkuaan henkilön- tai paikannimi; kumpikin on mahdollista), ei sille ole rekonstruoitavissa selvää alkumerkitystä, vaan eri selitysvaihtoehdoissa voidaan esittää semantiikaltaan hyvin monenlaisia kantasanoja ja lainaoriginaaleja.

Muista sanalle esitetyistä lainaetymologioista mainittakoon indoeurooppalainen *ǵʰom (vertaa avesta ząm) ’maa’ tai sitä vastaava esibalttilainen johd. *gʰom-yā (vertaa liettua murt. žãmė sekä balttilainen *stō-mē), jonka jatkajilla nykyisissä balttilaisissa kielissä (liettua stomuõ, latvia stāmen) on vain merk. ’ruumis, ruumiinrakenne, ‑koko’, mutta joka edustaa samaa indoeurooppalainen sanuetta kuin esimerkiksi nykysaksa Stamm ’heimo’. Mitään annetuista selitysvaihtoehdoista ei voi pitää ehdottoman varmana, muttei toisaalta pois suljettavanakaan.

Vastineet sukukielissä (6 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinensōmi ’Suomi; suomen kieli’, sōmalain ’Suomesta, et. Suomenlahden saarilta kotoisin oleva; luterilainen’
karjalasuomi ’(luterilainen) Suomi; suomen kieli; suomensekainen kieli’, suomelaine ’(kansallisuudeltaan tai kieleltään) suomalainen; luterilainen’
lyydisuom(i) ’Suomi; suomen kieli’, suomelaińe ’suomalainen’
vatjasōmi ’Suomi; suomen kieli’, sōmalain(e̮), sōm(e̮)lain ’suomalainen’
viroSoome ’Suomi’, soome keel ’suomen kieli’, soomlane ’suomalainen’
liivisūom ’Suomi; Suomen asukas, suomalainen’, sūomli ’suomalainen’

(karjalan ja lyydin sanat, samoin kuin pohjoissaame suobmâ (luulajansaame inarinsaame koltansaame) ’Suomi’, suobmelaš ’suomalainen’ ← suomi).

Lue myös Kotuksen kirjoitus suomi.

Yhdyssanat ja johdokset

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.Finnish, Finn
  • ruotsifinländska (f), finländare, finländsk, finsk, finska (f), finne, finlänning
  • saksaFinnländerin (f), finnisch, Finnin (f), Finnländer (m), Finne (m)
  • ranskafinnois, Finlandais (m), Finlandaise (f), Finnois (m), Finnoise (f), finlandais
  • venäjäфинляндский, финский, финляндец (m), финн (m), финка (f)
  • esp.finlandés (f), finés
  • virosoomlanna, soome, soomlane
  • italiafinlandese
  • puolaFin (m), Finka (f)
  • norjafinne (m)

Hierarkia

Yläkäsitteet

Alakäsitteet

Englanninkieliset vastineet

  • Finnish
  • Finn

Esiintymistiheys

1 890 777 esiintymää · 720.4 / milj.

Suomi24
745.9
Sanomalehdet
1149.8
Aikakauslehdet
822.1
Wikipedia
1227.8
Reddit
758.0
Tekstitykset
2.8

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38 (nainen)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Vertailumuodot: suomalainen – suomalaisempi – suomalaisin

Riimit

-ɑinen

Kaikki riimit
luokat:

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Suomalainen. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/suomalainen