kar­ha

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitykset

  1. (pörröinen, takkuinen) tukka; heinäkarhe
  2. karhe, (kuivumaan haravoitu) heinäluoko, viljaluoko; kasa, kerros; joukko, parvi

Etymologia

karha1 – (pörröinen, takkuinen) tukka; heinäkarhe

Levinneisyys
itämurteet
Vastineita
karjala

Deskr. sanoja, samaa pesyettä kuin karhea, karhakka, karhe, karhi ja karhu, katso näitä.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

karjalakarhapeä ’pörröpää, ‑päinen’, karhallah, ‑eh ’pörröllään, ‑een’, karhata ’ärhennellä’, karhoittoa ’olla karhollaan, pörröllään; raaputtaa kädellä, silittää vastakarvaan’.

karha2 – karhe, (kuivumaan haravoitu) heinäluoko, viljaluoko; kasa, kerros; joukko, parvi

Sanakirjassa
Käsitellään sanan karhe yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, vatja, viro

Todennäköisesti samaa sanuetta kuin karhea, katso tätä.

Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenkarhe ’harjanteeksi haravoitu heinäluoko’, karhottā, karhutella ’haravoida heiniä karheelle’
karjalakarhe ’heinäkarhe’, karhita ’haravoida heiniä’
vatjakarote̮lla ’haravoida heiniä karheelle’
viromurt. (KS) karu ’heinäkarhe’

(suomi → pohjoissaame gāhru ’niitetty heinälaes, heinäkarhe’).

Samaa juurta olevia sanoja

Tutkimuskirjallisuutta (2)
  • Lagercrantz 1939 LpWsch 244 (lp < sm)
  • SKES 1955 161 (sm ~ va vi)

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Karha. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/karha