karha1 – (pörröinen, takkuinen) tukka; heinäkarhe
- Levinneisyys
- itämurteet
- Vastineita
- karjala
Deskr. sanoja, samaa pesyettä kuin karhea, karhakka, karhe, karhi ja karhu, katso näitä.
Vastineet sukukielissä (1 kieli)
Lähisukukielissä
| karjala | karhapeä ’pörröpää, ‑päinen’, karhallah, ‑eh ’pörröllään, ‑een’, karhata ’ärhennellä’, karhoittoa ’olla karhollaan, pörröllään; raaputtaa kädellä, silittää vastakarvaan’. |
|---|