kar­ha­ta

verbi/ˈkɑrhɑtɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kar-ha-ta (3 tavua) · 7 kirjainta

Merkitys

  1. (murteellinen)karkottaa, ajaa pois, ajaa takaa

Esimerkkilauseet

Emäntäpiikakin on siinä välissä noussut vuoteeltaan, käynyt aitoissa karhaamassa muita hereille ja pannut kahvipannun tulelle.
— Juho Koskimaa, Saaren Helmin kunnia
Sen kun präiskii vain, kyllä koirat karhaavat.
— Jaakkoo Vaasan, Valiojutut III
Tahditonta tanssia tanssi, ja tanssin vaihteeksi vuorotellen toista ja toista korvan juurta karhasi.
— Lauri Soini, Saaressa

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan karha yhteydessä
Vastineita
karjala

Deskr. sanoja, samaa pesyettä kuin karhea, karhakka, karhe, karhi ja karhu, katso näitä.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

karjalakarhapeä ’pörröpää, ‑päinen’, karhallah, ‑eh ’pörröllään, ‑een’, karhata ’ärhennellä’, karhoittoa ’olla karhollaan, pörröllään; raaputtaa kädellä, silittää vastakarvaan’.

Yhdyssanat ja johdokset

Johdokset

Esiintymistiheys

181 esiintymää · 0.1 / milj.

Suomi24
0.1
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.0
Reddit
0.1
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 73 (salata)

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin karhata taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäkarhaankarhasinolen karhannutolin karhannut
sinäkarhaatkarhasitolet karhannutolit karhannut
hänkarhaakarhasion karhannutoli karhannut
mekarhaammekarhasimmeolemme karhanneetolimme karhanneet
tekarhaattekarhasitteolette karhanneetolitte karhanneet
hekarhaavatkarhasivatovat karhanneetolivat karhanneet
passiivikarhataankarhattiinon karhattuoli karhattu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäkarhaisinolisin karhannut
sinäkarhaisitolisit karhannut
hänkarhaisiolisi karhannut
mekarhaisimmeolisimme karhanneet
tekarhaisitteolisitte karhanneet
hekarhaisivatolisivat karhanneet
passiivikarhattaisiinolisi karhattu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäkarhaa—
hänkarhatkoonolkoon karhannut
mekarhatkaamme—
tekarhatkaa—
hekarhatkootolkoot karhanneet
passiivikarhattakoonolkoon karhattu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäkarhannenlienen karhannut
sinäkarhannetlienet karhannut
hänkarhanneelienee karhannut
mekarhannemmelienemme karhanneet
tekarhannettelienette karhanneet
hekarhannevatlienevät karhanneet
passiivikarhattaneenlienee karhattu

Infinitiivit

1. infinitiivikarhata
1. inf. pitkä muotokarhatakseen
2. inf. inessiivikarhatessa
2. inf. inessiivi, passiivikarhattaessa
2. inf. instruktiivikarhaten
3. inf. inessiivikarhaamassa
3. inf. elatiivikarhaamasta
3. inf. illatiivikarhaamaan
3. inf. adessiivikarhaamalla
3. inf. abessiivikarhaamatta
3. inf. instruktiivikarhaaman
4. infinitiivikarhaaminen
5. infinitiivikarhaamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippikarhaava
Passiivin 1. partisiippikarhattava
Aktiivin 2. partisiippikarhannut
Passiivin 2. partisiippikarhattu
Agenttipartisiippikarhaama
Kieltopartisiippikarhaamaton

Riimit

-ɑrhɑtɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Karhata. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/karhata