karttuunisubstantiivi
/ˈkɑrtːuːni/
Merkitykset
- 1.pellavasta tai tavallisemmin puuvillasta palttinasidoksella valmistettu, painotekniikalla kuvioitu kangastyyppi
- 2.yksikön illatiivin yksikön 1. persoonan possessiivimuoto sanasta karttu
Etymologia
hollannin sanasta katoen (’puuvilla’) < samanmerkityksisestä arabian sanasta قُطُن (quṭun)
Esimerkkilauseet
Olivatpa todistukset työnjaosta tarkastettavina olevien elimistöjen soluissa miten vakuuttavia hyvänsä, niin ihminen, jos hänellä on vielä järki tallella, kuitenkin sanoo, ettei pelkän karttuunin kutominen koko elämänsä ajan ole ihmisen tehtävä, ja ettei se ole työnjakoa, vaan ihmisten sortamista.
Siinä oli kaksi vuodetta, kaupunkilaiseen malliin, niissä oli uutimet punaisesta karttuunista; keskellä huonetta oli suuri pöytä.
Taivutustiedot
Taivutusluokka 5
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | karttuuni |
| Genetiivi | karttuunin |
| Partitiivi | karttuunia |
| Essiivi | karttuunina |
| Translatiivi | karttuuniksi |
| Inessiivi | karttuunissa |
| Elatiivi | karttuunista |
| Illatiivi | karttuuniin |
| Adessiivi | karttuunilla |
| Ablatiivi | karttuunilta |
| Allatiivi | karttuunille |
| Abessiivi | karttuunitta |
Riimit
-ɑrtːuːni
Kaikki riimit