kar­vo­a

verbi/ˈkɑrʋoɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kar-vo-a (2 tavua) · 6 kirjainta

Johdettu sanasta: karva

Merkitys

Esimerkkilauseet

Anna ainoinen Jumala Miehelle anelevalle, Anna kynttä kymmenistä, Karvoa monennäöistä!
— Elias Lönnrot, Suomen kansan muinaisia loitsurunoja
Mutta sitten saattoi ilma lauhtua, sekä tulla "suvi ia kova", niin että "Iso huve kyllä lähti ia Rästäät holuaa ia vesi lammit nurkisa." Taikka voi tulla vitikönttyrää, alkaa lunta kilmoa ja karvoa, jopa kerrassaan ajaa "hirmuisen lumen annon ia kauheian tuiskun" taikka käydä vain "kova uho kaakosta" tai "luoti Pohianen kariua Kauhiasti" taikka pitää "kylmän vinkejää ja yhenlaista nöyrän sään tuheroa ia kihnutusta".
— Samuli Paulaharju, Vanhaa Lappia ja Peräpohjaa
Miksi teit tihua työtä, 20 Katkoit kalman karvallista, Rikoit ihmisen ihoa, Karvoa kavon tekemän?
— Elias Lönnrot, Suomen kansan muinaisia loitsurunoja

Etymologia

Alkuperä
Lainasana (balttilainen)
Sanakirjassa
Käsitellään sanan karva yhteydessä
Vanhin tieto
Daniel Juslenius, 1745
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro, liivi
  1. suomikarva
  2. balttilainenvertaa liettua gaũras, mon. gauraĩ ’ihokarva, haiven; karvatupsu; kasvin syy’, latvia gauri ’häpykarvat’

(katso myös karvata2)

Vastineet sukukielissä (7 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinen, karjalakarva
lyydikarv(e̮)
vepsäkarv
vatjakarva
virokarv
liivikɔ̄ra ’karva’

(suomi → pohjoissaame garˈve ’ulkonäkö, karva’)

Yhdyssanat ja johdokset

Johdokset

Liittyvät sanat

Esiintymistiheys

1 743 esiintymää · 0.7 / milj.

Suomi24
0.6
Sanomalehdet
1.5
Aikakauslehdet
2.3
Wikipedia
0.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 52 (sanoa)

Yleisimmät: karvo 51 % · karvonen 43 % · karvon 6 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin karvoa taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäkarvonkarvoinolen karvonutolin karvonut
sinäkarvotkarvoitolet karvonutolit karvonut
hänkarvookarvoion karvonutoli karvonut
mekarvommekarvoimmeolemme karvoneetolimme karvoneet
tekarvottekarvoitteolette karvoneetolitte karvoneet
hekarvovatkarvoivatovat karvoneetolivat karvoneet
passiivikarvotaankarvottiinon karvottuoli karvottu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäkarvoisinolisin karvonut
sinäkarvoisitolisit karvonut
hänkarvoisiolisi karvonut
mekarvoisimmeolisimme karvoneet
tekarvoisitteolisitte karvoneet
hekarvoisivatolisivat karvoneet
passiivikarvottaisiinolisi karvottu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäkarvo—
hänkarvokoonolkoon karvonut
mekarvokaamme—
tekarvokaa—
hekarvokootolkoot karvoneet
passiivikarvottakoonolkoon karvottu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäkarvonenlienen karvonut
sinäkarvonetlienet karvonut
hänkarvoneelienee karvonut
mekarvonemmelienemme karvoneet
tekarvonettelienette karvoneet
hekarvonevatlienevät karvoneet
passiivikarvottaneenlienee karvottu

Infinitiivit

1. infinitiivikarvoa
1. inf. pitkä muotokarvoakseen
2. inf. inessiivikarvoessa
2. inf. inessiivi, passiivikarvottaessa
2. inf. instruktiivikarvoen
3. inf. inessiivikarvomassa
3. inf. elatiivikarvomasta
3. inf. illatiivikarvomaan
3. inf. adessiivikarvomalla
3. inf. abessiivikarvomatta
3. inf. instruktiivikarvoman
4. infinitiivikarvominen
5. infinitiivikarvomaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippikarvova
Passiivin 1. partisiippikarvottava
Aktiivin 2. partisiippikarvonut
Passiivin 2. partisiippikarvottu
Agenttipartisiippikarvoma
Kieltopartisiippikarvomaton

Riimit

-ɑrʋoɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Karvoa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 22.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/karvoa