- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan kasa yhteydessä
- Vastineita
- karjala
- suomikasa
- ? skandinaavinenvertaa muinaisnorja kǫs, nykynorja kos, kas ’joukko, läjä’, nykyruotsi kas(e): vårdk. ’vartiorovio, ‑tuli’
Tähän kuulunevat ainakin osittain myös kasapuu, kasahalko (molemmat Jusl 1745), kasattuhalko ’ylivuotinen, varastossa (»kasassa») kuivunut halko tai puu’ ja ilmeisesti tämän edelleenkehittyminä kasattu ’1–1 1⁄2-vuotias sika tai muu kotieläin; ylivuotinen puu, vilja’, kasahärkä (3–4-vuotias tai vanhempi), kasapukki (vuoden, kahden tai useamman ikäinen), kasasika (täyskasvuinen), kasapiika, kasatyttö ’vanhapiika’. Katso myös kasaantua.
Sellaisten sanojen kuin kasapuu, kasahalko ’ylivuotinen, varastossa (»kasassa»?) kuivunut halko tai puu’, kasaleipä ’varastoon kuivumaan leivottu leipä’, kasattuauma, ‑halko ’ylivuotinen, kuivunut’ perusteella nämä sanat on yhdistetty kasa1 sanaan, johon suomi yhd:t ovatkin osittain sekoittuneet; karjala ja lyydi edustuksen perusteella kyseessä lienee kuitenkin alkuaan erillinen sanue.
Vastineet sukukielissä (3 kieltä)
Lähisukukielissä
| karjala | kasattuo ’kuivua, kovettua’, kasattu ’kuivettunut, kuivattu’, kasavuo ’kuivettua’, kasakko, kasakkaine ’kylmennyt, kovettunut (lumi, maa)’, kasakoittuo, kasoittuo ’kylmetä, kovettua’ |
|---|---|
| lyydi | kazattuda ’kovettua, kuivua’ |
| vepsä | kazatuda ’sama merkitys; tulla likilaskuiseksi (leipä)’. |