ka­set­tu­a

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitykset

  1. kasaantua; lujittua, sitkistyä (nahka tai puu rasvaamisesta tai tervaamisesta); parkkiintua, piintyä (ihminen: etenkin vanhaksipojaksi)
  2. kostua

Etymologia

1kasettua1 – kasaantua; lujittua, sitkistyä (nahka tai puu rasvaamisesta tai tervaamisesta); parkkiintua, piintyä (ihminen: etenkin vanhaksipojaksi)

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kasaantua yhteydessä
Vastineita
karjala, lyydi, vepsä

Sellaisten sanojen kuin kasapuu, kasahalko ’ylivuotinen, varastossa (»kasassa»?) kuivunut halko tai puu’, kasaleipä ’varastoon kuivumaan leivottu leipä’, kasattuauma, ‑halko ’ylivuotinen, kuivunut’ perusteella nämä sanat on yhdistetty kasa1 sanaan, johon suomi yhd:t ovatkin osittain sekoittuneet; karjala ja lyydi edustuksen perusteella kyseessä lienee kuitenkin alkuaan erillinen sanue.

Vastineet sukukielissä (3 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalakasattuo ’kuivua, kovettua’, kasattu ’kuivettunut, kuivattu’, kasavuo ’kuivettua’, kasakko, kasakkaine ’kylmennyt, kovettunut (lumi, maa)’, kasakoittuo, kasoittuo ’kylmetä, kovettua’
lyydikazattuda ’kovettua, kuivua’
vepsäkazatuda ’sama merkitys; tulla likilaskuiseksi (leipä)’.

2kasettua2 – kostua

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kasi yhteydessä
Vastineita
viro, liivi, inarinsaame, itähanti
Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

viromurt. kasi ’(keväinen) kosteus (mullassa)’
liivikaʾiži, kaʾžži (← *kasinen) ’kostea, märkä’, SjW kazin (prs. kazinub) ’kostuttaa’

Kaukaisemmissa sukukielissä

inarinsaameinarinsaame kȧsȧniđ (koltansaame) ’kostua’, inarinsaame käzittiđ (koltansaame) ’kostuttaa’ (ehkä suomi kasi sanasta omaksutusta kannasta muodostettuja johdoksia)
–? itämansi kɔ̈̄t́əĺ-: k.-wit́, länsimansi kɔ̄t́əĺ: k.-wüt́ ’kaste(vesi)’ (wit́, wüt́ ’vesi’)
itähantiitähanti kelə, etelähanti kĕt, pohjoishanti kăᴧ ’kaste’.

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kasettua. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kasettua