ka­sat­tu­hal­ko

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. ylivuotinen, varastossa kuivunut halko tai puu

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kasa yhteydessä
Vastineita
karjala
  1. suomikasa
  2. ? skandinaavinenvertaa muinaisnorja kǫs, nykynorja kos, kas ’joukko, läjä’, nykyruotsi kas(e): vårdk. ’vartiorovio, ‑tuli’

Tähän kuulunevat ainakin osittain myös kasapuu, kasahalko (molemmat Jusl 1745), kasattuhalko ’ylivuotinen, varastossa (»kasassa») kuivunut halko tai puu’ ja ilmeisesti tämän edelleenkehittyminä kasattu ’1–1 1⁄2-vuotias sika tai muu kotieläin; ylivuotinen puu, vilja’, kasahärkä (3–4-vuotias tai vanhempi), kasapukki (vuoden, kahden tai useamman ikäinen), kasasika (täyskasvuinen), kasapiika, kasatyttö ’vanhapiika’. Katso myös kasaantua.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

karjalakasa (Ilomantsi Korpiselkä; ← suomi) ’kasa’

Samaa juurta olevia sanoja

Sellaisten sanojen kuin kasapuu, kasahalko ’ylivuotinen, varastossa (»kasassa»?) kuivunut halko tai puu’, kasaleipä ’varastoon kuivumaan leivottu leipä’, kasattuauma, ‑halko ’ylivuotinen, kuivunut’ perusteella nämä sanat on yhdistetty kasa1 sanaan, johon suomi yhd:t ovatkin osittain sekoittuneet; karjala ja lyydi edustuksen perusteella kyseessä lienee kuitenkin alkuaan erillinen sanue.

Vastineet sukukielissä (3 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalakasattuo ’kuivua, kovettua’, kasattu ’kuivettunut, kuivattu’, kasavuo ’kuivettua’, kasakko, kasakkaine ’kylmennyt, kovettunut (lumi, maa)’, kasakoittuo, kasoittuo ’kylmetä, kovettua’
lyydikazattuda ’kovettua, kuivua’
vepsäkazatuda ’sama merkitys; tulla likilaskuiseksi (leipä)’.

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kasattuhalko. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 22.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kasattuhalko